Huomenna on lähtö viikoksi Saksaan. Ensin Berliini, sitten Leipzig, Meissen, Dresden. On vähän huonoa tuuria ollut. Yleensä matkustan kesäkuussa heti koulun loputtua, silloin ei ole vielä niin kuuma ja pääsee mukavasti irti koulusta. Palatessa on vielä melkein koko kesäloma iskemättömänä edessä.
Nyt oli toisin. Olin pitkään suunnitellut, että pitäisi käydä katsomassa, millaiseksi ovat muuttuneet nuo seudut, jossa kauan kauan sitten olin vielä DDR:n aikana kuukauden kielikurssilla. Me kaikki yliopiston ekavuoden saksanopiskelijat saimme stipendin kielikurssille. Leipzigissa opiskelimme päivät ja meitä kuljetettiin ympäri lähiseutuja. Retkiä oli todella paljon, näimme vaikka mitä. Kaikki maksettiin ja saimme vielä taskurahaakin, joka ei kuitenkaan riittänyt kuin sämpylöiden ostoon. Ei kaupoissa olisi juuri mitään ostettavaakaan ollut. Mutta ei tuon ajan opiskelijoilla ollut rahaa mitään ostaakaan. Minua on aina harmittanut, että en voinut ostaa edes sen ajan Leipzigin kuvakirjaa, nyt sellainen olisi jo harvinaisuus.
Kun Oschatz, jossa juuri päättyneen Comenius-projektimme saksalainen koulu sijaitsee vain 50 km Leipzigista, päätimme sikäläisten opettajien kanssa, että lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Christine-ope kutsui minut viikoksi luokseen asumaan ja lupasi kiertää kanssani paikkoja. Siitä syystä matka suunniteltiin elokuuksi, kun heillä on lomaa ja aikaa.
Kun olimme kutenkin suunnitelleet matkaa jo kahden ystäväni kanssa, ajattelimme, että tulee liian raskaaksi puolin ja toisin asua perheessä koko viikko, varsinkin kun ystäväni eivät ole kieltenopettajia, eikä saksa niin hyvin hallinnassa. Päätimme siten vain tavata jossain näistä kaupungista.
Mutta ensimmäinen ongelma tuli, kun toinen ystäväni sairastui, eikä voikaan lähteä matkaan. Toinen ongelma ilmeni, kun Christine-ope Saksassa on kutsuttu syntymäpäiväjuhlille Berliiniin juuri tuohon aikaan ja hänen tyttärellään on kaiken lisäksi muutto samaan aikaan. Tapaammekin sitten vain pika pikaa Leipzigissa. Gabi-opellakin oli jokin meno juuri niin, että hänet tapaamme Meissenissa.
Jos olisi arvattu, että ei kuitenkaan enempää voida yhdessä olla kuin vain pikaisesti tavata, olisimme kuitenkin päässeet matkaan jo kesäkuussa. Ihan omiaan olisi olleet matkustamiseen ne kylmät ilmat.
Mutta kas tässä sitten. Löysin kaapista 40 vuotta vanhan Leipzigin kartankin, saa nähdä osaammeko suunnistaa sen mukaan.
1 kommentti:
Hyvää Saksan matkaa! (Kateellinen huokaus) T:Katilein
Lähetä kommentti