Vaikka tytär on ottanut pari päivää vapaata töistä ja tuli tuli jo perjantaina nimenomaan melomaan kanssani, jäi eilinen melonta kai ainoaksi tänä kesänä. Koko päivän on satanut, välillä oikein kaatamalla.
Sateen välissä pääsimme sentään kävelylle. Tien vierustat ovat ihan punaisenaan peukalonpään kokoisia mansikoita. Niitä ei voi olla ottamatta. Emme me taajama-alueelta niitä syö, koirankusettajat ovat pitäneet huolen siitä, että ei tee mieli, vaikka ne suurimmat kasvavat juuri niissä paikoissa, missä koiria on eniten kuljetettu.
En ottanut mansikoita aiemmin koskaan tien varresta, mutta olen funtsinut, että enemmän saan myrkkyjä kaupan valmisruuista kuin tienvierusmansikoista. Ensinnäkin, taajaman ulkopuolella ei koiria ulkoiluteta. Toiseksi, tuo tie on noin kolmen kilometrin pituinen. Jos minulla menee puoli tuntia kävellä se päästä päähän, ja sinä aikana ajaa ohitseni yksi tai kaksi autoa, eivät ne voi lykätä tienvarteen enempää myrkkyä kuin vaikka karkkipussin sisältämät E:t. Pölyäkään ei niissä nyt ole, sillä sade on kyllä huuhtonut ne huolellisesti.
Kolmas syy on, että saksalaisetkin syövät niitä aina. Kun mainitsen autoista, sanovat he, että pyh, noin vähäinen liikenne. Ja koiran pissat antavat kuulemma vain lisäaromia. - Saksalaiset nimittäin syövät mansikoita ihan taajamassakin, eiväthän he uskaltaisi kauemmas mennäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti