torstai 10. heinäkuuta 2008

Olisi kiva nukkuakin


Vaikka olen erittäin hyväuninen, on minullakin joskus vaikeuksia saada unta. Tyttären luona nukkuessa heräsin keskellä yötä siihen, että
-kissa räpläsi sisäoven auki
-nukahdin ja heräsin
-toinen kissa rämpytti ulko-oven postilaatikkoa
-nukahdin ja heräsin
-kissat tiputtivat rominalla lelulaatikkonsa
-nukahdin ja heräsin
-yksi raapi kynsiään raapimispuuhun
-nukahdin ja heräsin
-toinen narskutteli nappuloitaan ruokakupilla
-nukahdin ja heräsin
-kissat keksivät ruveta hippasille
-nukahdin ja heräsin
-joku käveli päälläni ja kun avasin silmäni, tuijotti karvainen kissannaama minua sentin päästä. Oli niin hellyttävä, että kaikki on anteeksi annettu.

Siitä muistui mieleeni eräs Puolan-matka sisareni kanssa. Minä nukuin kuin härski silli melkein koko matkan ajan, mutta siskoni ei koko viikolla juuri silmällistäkään, ei varmaan enempää kuin minä nyt kissojen takia.

Varsovassa
-yötä päivää rullasi jatkuva liikenteen rumba ihan ikkunan alla, ja juuri kun siihen oli tottumaisillaan
-alkoivat porata öisinkin viereisen tontin rakennuksella kalliota ja juuri kun meinasi tottua
-alkoi hotellin viallinen valomainos huoneemme kohdalla pitää ääntä: tuut – tuut – tuut – ääni kuului siitä, että valo aina sammui ja syttyi tasaisin väliajoin.

Parin päivän kuluttua siirryimme Krakovaan toivoen parempaa nukkumaonnea. Siellä ei tullut nukkumisesta senkään vertaa, mutta eri syistä:
-Koko päivän jatkunut 35 asteen helle jatkui vielä illallakin.
-Juuri kun sai unen päästä vähän kiinni, purkautui helle kaksi tuntia kestävään rajuilmaan.
-Parituntisen ukkosen jyrinän jälkeen satoi kaatamalla ja rummutti uskomattomalla metelillä peltiselle ikkunalaudalle.
-Sateen jälkeen laskeutui niin täydellinen hiljaisuus, että muutaman päivän meteliin tottuneena ei voinut nukkua sen takia.
-Juuri kun silmät alkoivat vähän pysyä kiinni, olivatkin puolalaiset palaamassa aamuyöstä kapakoista ja hoilaaminen ja mekkala kuului niin hyvin kuin he olisivat hoilottaneet meidän sänkymme vieressä.

Näitä koettelemuksia emme ole antaneet Puolalle anteeksi.

4 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Meikällä on AINA matkassa mukana useampi pari apoteekin keltaisia korvatulppia. Eikä ole vielä niin isoa meteliä tullut vastaan, etteikö niitten kanssa ois nukkunut. Suosittelen :-)

kirlah kirjoitti...

Niitä käyttäessä voi kyllä käydä niin, että aamulla herätessään huomaa tavaroidensa hävinneen vähin äänin.

Kutri kirjoitti...

:-D !!!

Katilein kirjoitti...

Kahden kissan kissaäitinä tiedän, miten helposti kissoille antaa kaiken öisen häiriön anteeksi, kun aamulla kehräävä kissa keikistelee rinnan päällä. ..mutta! Miten pöyristyttävän huonoa käytöstä Puolalta! Sitä minäkään en olisi varmaan antanut anteeksi :)