tiistai 1. heinäkuuta 2008

Ei pelkkä toimettomuus tuo onnea


Minulla on kummallisia harrastuksia ihmisten mielestä. Nytkin tulin juuri matonpesusta rannasta. Se jos mikä on tosi hyvää liikuntaa selälle, selvästi huomaa sen olevan notkeampi ja kivuttomampi. samasta syystä poljen töihin parin kilometrin matkan aina pyörällä, satoi tai paistoi. Ihmiset kyselevät aina: "Mitä sinä sinne itse änkeet pesemään, vie pesulaan, niin minäkin teen". Tai pyöräilystä: "Luulisi sinulla olevan varaa autollakin käydä töissä!"

Mutta itse pesemisessä on etuja: Ensiksi: Joka päivä puolen tunnin verran yhden maton pesua aamusta, käy aamuvoimistelusta. Toiseksi: näkee ihmisiä ja saa jutella, nytkin tuli selväksi, mitä kaikkea kunnan päättäjät ovat tehneet ja kuinka ne päin vastoin olisi pitänyt tehdä! Kolmanneksi: koska en siedä rannalla makailua - se on karmeata - saa tässä aurinkoa ihan saman verran ja ruskettuu tasaisemmin. Neljänneksi: näkee työnsä tuloksen: olen saanut jotain tänään aikaan, ja jos siltä tuntuu, voin loppupäivän viettää vaikka siestaa - niin kuin vietänkin.

Tänään siellä rannassa oli pari japanilaista turistiakin aamukävelyllä. Ihmettelivät kauheasti matonpesutouhua. Molempien piti saada kokeilla itsekin pesemistä ja sitten valokuvattiin tapahtumaa. Kaiken kruunasi vielä, kun sattui järvellä kulkemaan ohi iso saksalainen tankkilaiva, ja luotsivene rannasta lähti viemään luotsia laivalle. Siinä riitti näytelmää niin paikallisille kuin turisteillekin.

Nyt kun on heinäkuu alkanut, alkaa näkyä myös jos jonkinlaisia yksityisten pienveneitäkin. Vuosi vuodelta ne vain suurenevat ja suurenevat, oikein laivan kokoisia. Pakko mainita vielä, että kertovat ne, jotka venepaikkamaksuja keräävät, että melkein säännölllisesti on niin, että mitä isompi vene, sitä vaikeampi omistajan on maksaa venepaikkaa. Heidän taholtaan kuulee jos jonkinlaista haukkumista. Ilmeisesti on sitten niin, että tuo mahtava vene on hankittu huonoa itsetuntoa pönkittämään, jonkinlainen pippelinjatke. Vai onko todella niin, että kaikki rahat menivät juuri siihen veneeseen? Ei luulisi, venepaikka ei kai maksa kuin kympin!

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Minä nautin kanssa matonpesusta - salaisuus on siinä, että mattoa kudottaessa/ostettaessa valitaan sen kokoinen, että sen jaksaa nostaa myös märkänä - isompia en huoli. Ja kerralla en pese kuin pari mattoa, jotta ei väsy liikaa.

kirlah kirjoitti...

Ihan sama juttu. Kaiken muunkin työn kanssa minulla on niin, että teen vähän kerralla, ennen kuin alkaa kyllästyttää ja väsyä. Esim. mustikanpoimintaa joka päivä korkeintaan puoli tuntia tai tunti. Koko päivän vaihdellen erilaisia askareita, säilyy mielenkiinto.