Höpinää

Tänään sain viimein aikaseksi tilata hammaslääkärin. Sekään ei ole enää yksinkertaista. On soitettava Mikkeliin, josta armollisesti annetaan jokin aika, jos annetaan. Ihmeiden aika ei ole vielä ohi, minä sain maanantaiksi ajan ja ihan omalle paikkakunnalle.

En varmaan muuten olisi saanut, mutta kun on hammas ruvennut vaivaamaan, sitä on kai kiittäminen paljosta mansikan- ja kirsikansyönnistä sekä eilisiltaisten nimipäivieni makeasta sherrystä. En uskaltanut jättää hammaslääkäriä myöhemmäksi, sillä ensi keskiviikkona minulla on Saksaan lähtö, joten kurjaa olisi viettää lomaansa siellä hammaslääkärin pukilla.

Tänään ei kylillä ollut juuri ketään, turistit makoilevat kai rannoilla, kun vihdoinkin on lämmintä. Eiliseen verrattuna kato oli huomattava. Ainut mainittava tuolla reissulla tapahtui, kun vaatekaupassa kauppiaan kanssa tuli puhetta aasiakkaista, joista voi lukea internetissäkin. Hän mainitsi omalta osaltaan, että vaikka hän mielestään on nähnyt ja kuullut jo kaikenlaista, yksi asiakas pääsi tässä hiljan taas höynäyttämään:

Eräs mies tuli kauppaan muina miehinä ja sanoi, että häneltä on jäänyt takki tähän kauppaan. Kauppias alkoi etsiä joka nurkasta, ja asiakas myhäili vieressä. Vihdoin tämä armahti kauppiaan ja sanoi: Tuolla nurkassahan se näyttää olevan, ja samalla tangolla on paljon muitakin kokoja!
Eli mies tuli ostamaan takkia.
Ei ollut kauppiasta kuulemma pitkään aikaan päästy juoksuttamaan näin pahasti.