maanantai 21. heinäkuuta 2008

Eioota myyvät


On kiva kun tulee vieraita, heidän kanssaan tulee lähdetyksi erinäisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä. Joku Murphyn laki kuitenkin aina vainoaa minua kuten yleensäkin ihmisiä, sehän nyt on selvä.

Kangaskauppaan piti mennä. Se on yleensä auki, mutta nyt luki ovella: Olen asioilla, tulen pian. Emme jääneet odottelemaan. Valokuvausliikkeeseen meinasin mennä ostamaan tulostuskoneen mustetta. Aukioloajat: ti-la. Muulloin sopimuksen mukaan. Nyt oli ma, joten ei taaskaan onnistunut, enkä alkanut sopimuksen mukaan menemään.

Paikallisen taideyhdistyksen näyttelyn näyttivät ihan sovinnolla ja siellä kälättäessä ja turistessa meni kokonainen tunti mukavasti. Ajoimme myös toiseen näyttelyyn, senkin näimme. Ei aivan nappiin mennyt kuitenkaan, sillä minulla olisi ollut asiaa näyttelyn pitäjälle, mutta hän pitikin juuri tänään vapaapäivää ja siellä oli joku muu.

Satamasta himoitsin ostaa pehmistä, ainut paikka mistä sitä täällä saa. Luukulla sanoivat: ei ole, kone on rikki, jotenkin jumettunut. Ei olisi tehnyt sitten mieli mitään jätskiä, ja ilmakin oli kylmä, mutta kuitenkin kannatuksen vuoksi ajateltiin tuuttia ostaa. Tuutteja oli, mutta ei mitään niihin pantavaa! Tyhjyyttään huusivat jätskilokerot tiskissä. Vain salmiakki- ja lakritsijätskiä oli. No otettiin sitten niitä. Olisi siellä tavallisia tuutteja ollut, mutta niitä nyt saa kaupastakin.

Hyvä että ymmärsin pitää suuni kiinni vaikka alkoi välillä jo kiukuttaa. Juuri edellisessä myymälässä myyjä kiukutteli meille, miten joku asiakas oli meuhkannut, kun ei ollut saanut haluamaansa tavaraa. Voi kun muistaisikin aina itse kukin, että olosuhteet nyt vain joskus ovat ihmiselle epäsuotuisat, eivätkä ne kiukuttelemalla parane, päin vastoin. Turistit olivat nytkin taas ostaneet melkein kaikki kaupat tyhjiksi, me vain vähän nuolimme enää näppejämme.

Olemme paikallisina asukkaina jo alkaneet oppia, että juhannukseksi ei kannata paikkakunnalle jäädä, silloin kaupoista ei saa enää mitään, ellei mene jo aamulla ennen ovien avaamista jonoon. Nytkin oli näköjään ollut kauppiaan kannalta hyvä viikonloppu. Mutta kyllä me kestämme tämän. Valitettavasti tätä vilkasta kautta ei kestä enää kuin pari viikkoa, sitten täällä ihminen etsii toistaan.

2 kommenttia:

Meita kirjoitti...

En malta olla kertomatta, miten aikoinaan pikkukylän kaupassa työskennellessäni eräs turisti kyseli Kevyt Linja -margariinia. Se oli juuri loppunut, kerroin. Alkoi ihan kauhea messu ja meuhkaaminen, kun kyseistä rasvaa ei löytynytkään. Mainitsi oikein kovalla äänellä useaan että "ei taida täällä maalla toi kevyt linja purra, perkele". No, en viitsinyt korostaa, että onhan purrut, koska ko. levite oli kerran loppunut. Loppujen lopuksi myöntyi sitten: "Joutuu sit vissiin ottaan tota Pekeliä tosta". Ja me maalaiset hymyilimme vienosti sisäänpäin.

kirlah kirjoitti...

Meille kaikille tekisi varmaan hyvää välillä kokea todellisia huonoja aikojakin.
Vielä 80-luvun lopussa virolaisten tuttavien kanssa Virossa kierrellessä tuttavat pysähtyivät joka kaupan kohdalla. Ihmettelin, miksi he aina menivät sisään ja tulivat kohta ulos tyhjin käsin. He selittivät, että on pysähdyttävä aina, kun näkee kaupan, jos siellä olisi vaikka jotain myytävää.