Onko kaikki maailmassa jo oivallettu

Aina kun keksii hyvän oivalluksen, onkin joku muu keksinyt ja sanonut sen aiemmin. Oikeastaan maailmassa ei tarvitsisi itse kirjoittaa tai tehdä mitään, kaikki on jo tehty valmiiksi. Kun olin lukenut Kaari Utrion Kiilusilmä feministi, (sisältää kolumneja eri vuosilta), oli melkein tunne kuin olisin itse kirjoittanut ne artikkelit. Niin samoilla linjoilla olen Utrion kanssa monista asioista, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Mutta nythän minun ei tarvitse kirjoittaa, kun joku muu on sen tehnyt. Utriolla on suoranuottinen tyyli sanoa asiat niin kuin ne ovat. Mutta totuudenhan hän vain sanoo, ei sellaisesta pitäisi loukkaantua. Kirjan ala-otsikko kuuluu: Eli miksi en enää matkusta junassa. Vastaus: siksi, että ihmiset junassa tulevat jatkuvasti haukkumaan kirjoitusten takia.

Minuun on tehnyt vaikutuksen myös Armas K. Baltzarin Sadeaika, joka kertoo kahden kehitysvammaisen rakkaudesta. Kirja on niin todentuntuisesti kirjoitettu, että voisi olla totta. Baltzar on harvinaisen suorapuheinen, aihe on todella vaiettu tabu. Ainakin minun tuntemieni kehitysvammaisten vanhemmat ovat kiukustuneet suunnattomasti siitä, että terveydenhoitoalan ihmiset ovat ottaneet puheeksi heidän kehitysvammaisen lapsensa seksuaalisuuden. Ja lapset ovat olleet tuolloin jo 20-40-vuotiaita.

Nyt olen lukenut myös Sabine Kueglerin Paluun viidakkoon. Kirja tuo esiin juuri sen saman asian kuin toissailtainen TV-ohjelmakin: Sademetsät hävitetään, kuivuus lisääntyy, alkuperäiskansoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin häipyä ja muuttaa slummeihin.

Hallitusten ja metsäyhtiöiden ahneus on niin pitkällä, että esim. Länsi-Papuan ihmisiä otetaan kiinni ja tapetaan.
Sabine Kuegler on ryhtynyt taisteluun epäoikeudenmukaisuuksia ja raakalaismaisuuksia vastaan, siksi hän kirjoittaa tämän toisen kirjansa. Kirjoittaja ei ole kirjanteossa onnistunut mielestäni niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla Viidakkolapsen kirjoitettuaan, mutta hänen päätarkoituksensa on tuoda julki, mitä kaukana Euroopasta tapahtuu. Elämä muualla ei ole niin auvoista kuin ehkä luulemme. Eli kyllä maailmassa vielä on parantamisen varaa.