Sulkavan soudut

Luulin vielä keväällä, että tänä kesänähän sitä melotaan monta kuukautta ja joka päivä, kun kerrankin saatiin kanoottikin vesille jo toukokuussa. Mutta kuinkas kävikään. Jos ei ole satanut, on tuullut tai ollut kylmä tai ei ole ollut kaveria tai ei ole muuten ehtinyt tai ei ole kaveri ehtinyt.

Uimisen kanssa on ollut yhtä kehnoa. Muutaman kerran olen tuttavien kanssa saunoessa uskaltautunut kastelemaan, ei puhettakaan oikein uimisesta. Mutta ei pelkoa, kyllä ne helteet tulevat sitten kun koulu alkaa.

Tänään oli tilaisuus päästä tuttavien kanssa heidän veneellään Sulkavan soutuja seuraamaan. Kuva vain ei ole erinomainen. Oli summissa räiskittävä vähän sinne päin, sillä aurinko häikäisi näytön. Tämä kuva on ainut, jossa edes vähän näkyy joku soutaja. Soudut ovat nelipäiväiset ja ilmoittautuneita oli nytkin tuhansia. Kirkkoveneitä emme nähneet montaakaan, paras lähtö on kai ollut jo aiempina päivinä.

Seurasimme järveltä käsin yksin- ja kaksinsoutajia. Ihan sääliksi kävi, kun huomasi, että yksi yksinäinen soutaja oli jo ihan ensimmäisen tunnin jälkeen ihan sippi ja jäänyt muista kilometrikaupalla. Reittihän on yhteensä 60 kilometriä. Jos sellaisen matkan aikoo soutaa, on treenattava ensin tosi paljon. Eräskin tuttavani oli kerran soutamassa tuota matkaa, mutta soutu jäi ainoaksi, sillä mies oli viikon kipeä sen jälkeen. Kovaa hommaa siis.