Herää apina

Mieheni sai jo pari viikkoa sitten tällaisen tekstiviestin: ”Oliko hauskaa? Otetaanko uusiksi?” Aloin jo tietysti epäillä, että vieraat naiset laittelevat viestejä, ja mies vain ei ole ymmärtävinään, kuka niitä viestejä lähettelee.
Päivän kuluttua tuli taas teksti: ”Ellulle ensi sunnuntaina.” Nyt alkoi jo keittää, hyvä ettei rähinää syntynyt. Mietimme kuitenkin, miten Ellu meitä nyt luokseen kutsuu, vaikkei ole moneen vuoteen pitänyt yhteyttä. Sitten tuli puhelinsoitto, mutta kun mies vastasi, lyötiin puhelin kiinni. Seuraavana päivänä tekstiviesti: ”Herää apina!”

Tänään soi kännykkä, mutta miehen vastattua kuului vain: ”Ooh, oho!” ja puhelin lyötiin kiinni. Heti tekstari: ”Soita minulle!” Kun mies soitti takaisin, kuului: ”No vihdoinkin!” Eli vastaanottaja luuli kaverinsa viimein soittavan. Mutta kuultuaan miesäänen läimäisi puhelimen taas kiinni. Parin edestakaisen soiton jälkeen vasta suostui kuuntelemaan, mistä oli kyse ja huokaisi viimein vasta nyt ymmärtävänsä, miksi ei ole saanut kaveriaan kiinni.
Vielä nykyäänkin voivat puhelut ja tekstiviestit mennä näköjään väärään osoitteeseen, ainakin kun tallentaa kaverinsa numeron väärin.

Miksi mies ei korjannut väärinkäsitystä heti alussa?
Siihen on monta syytä. Heti ensimmäisen viestin jälkeen ei ollut tilaisuutta, sitten ei muistanut. Ja muutkin viestit tulivat aina jotenkin sellaiseen aikaan, ettei ollut mahdollisuutta vastata tai soittaa takaisin tai etsiä silmälaseja ja onkia tietoon numeron omistajaa. Sitä paitsi mieheni ei ole ekspertti kännykän käytössä. Häneltä on luiskahtanut saavuttamattomiin tärkeämpiäkin tekstiviestejä ja numeroita.