Kirkollakäynti on seikkailu

Näyttää kylällä käynti olevan ellei nyt ihan hermoja raastavaa niin seikkailu kuitenkin.
Jo alkumatkasta ihmettelin, mikä jumpsutti pyörän takarenkaassa. Aina tasaisin välein kuului jokin kilahdus ja hankausääni. Pysähdyin katsomaan ja takarenkaassa oli valtava möykky, johon oli tarttunut kiviä ja hiekkaa ja ties mitä töpäskää. En jäänyt ihmettelemään, oliko se purkkaa vai pihkaa, jota siihen oli tarttunut, mutta möykky hankasi aina lokasuojaan. En yhtään ihmettelisi, vaikka eilen olisi joku pankkiautomaatin vieressä jonottaessaan työntänyt purkan takarenkaaseeni.

Tästä oli jo hieman ehkä lorahtanut adrenaliinia vereen, joten vedin liikkeelle lähtiessäni sen verran kiivaasti henkeä, että ilmassa olleet hyönteiset luiskahtivat osa keuhkoihin, osa mahalaukkuun. Olo oli kuin valaalla, joka suu auki uidessaan imaisee kalat kitaansa.

Apteekissa vuoroa odottaessani joku paikallinen puliveivari yritti saada lääkkeitä ilmaiseksi, väitti ettei ole rahaa. En tullut tietämään, saiko lääkkeitä, sillä vuoroni tuli toiselle kassalle. Farmaseutti ilahtui näkemisestäni kovastikin ja ilmoitti, että hänellä olisi minulle jokin saksannos. Pitäisi kuulemma kirjoittaa karhumakirje saksalaisille jostain tiemaksusta. Voi, voi. Että pitikin sattua apteekkiin menemään.

Varsinaista asiaani en saanut toimitettua, sillä juuri niitä lääkkeitä on nyt yhtäkkiä vaikea saada! Lääkäriltä tiedustelun jälkeen ilmeni, että olisi toinen vaihtoehto, mutta niitä saa vasta huomenna. Jaha, hyvä että on huomiseksikin asiaa kirkolle, tiedä millaista seikkailua silloin on tarjolla.

Pois lähtiessä minua tervehti joku nainen, en ensin tuntenut, mutta kun hän kovaan ääneen julisti lapselleen: Tässä on minun vanha saksanopettajani, räjähti koko jono nauramaan.
-Tarkoitan entinen, korjasi nainen. -Mutta kun minä en ole vielä entinenkään, en malttanut olla kiusaamatta. Ilmeni, että hän asuu nykyään Bonnissa ja on kahden lapsen äiti. Taas yksi niitä, jotka lähtivät ulkomaille vieraan maan palvelukseen. Lienenkö liian hyvin opettanut!

Paluumatkalla ei mitään ihmeitä sitten sattunutkaan, ellei oteta lukuun sitä, että kuulin ainakin kolmenlaista vierasta kieltä: hollantia, saksaa ja venäjää. Kun vertaa talvisiin kieliin, ei siellä kuule kuin tuulen huminaa.