Viikonloppuna Hämeen linnassa oppaan mukana ryhmässä kiertäessä tulin tarkkailleeksi myös ryhmäämme. Niin rauhallista ja hiljaista porukkaa, sellaista kuin suomalaiset yleensäkin ovat. Ei mitään turhaa metelöintiä ja turhanaikaista höpinää.
Vaikka kuinka sanotaan, että väitteet eri kansojen erilaisuudesta ovat vain stereotypioita, on tietynlaisia piirteitä, jotka pätevät tiettyihin kansallisuuksiin nimenomaan ryhmänä. Tämän sain kerran kokea ihan konkreettisesti, kun istuin Saksassa jokilaivassa. Eräässä satamassa tuli laivaan ensin amerikkalainen ryhmä. Kovasti metelöiden ja pulisten he astuivat sisään. Tuntuu, että kaikki puhuivat yhteen ääneen. Vähän samalla tavalla tulivat saksalaiset.
Ero seuraavaan, japanilaiseen, ryhmään oli huomattava. Ihmiset rynnistivät sisään ihan eri tavalla kuin länsimaalaiset. Tietysti kaikki katselevat aina ympärilleen oudossa paikassa, mutta japanilaiset pyrähtelivät sinne tänne tutkiessaan, mitä laivassa oli. Nimenomaan pyrähtely on oikea sana kuvaamaan heidän käyttäytymistään. Sellaista en ole länsimaalaisten nähnyt koskaan tekevän. Olen joskus jutellut tästä asiasta aasialaisia tuntevan henkilön kanssa, ja hän on sanonut pyrähtelyn olevan ominaista idässä päin.
Asiakkaiden kanssa tekemisissä olevat ihmiset tunnistavat jo kaukaa, minkä maalaisia asiakkaat ovat ja tietävät kertoa eri kansallisuuksista. Juttelin kerran erään ravintolatyöntekijän kanssa ja sain tietää, että niinkin tavallisessa asiassa kuin hotelliaamiaisella on havaittavissa tiettyjä piirteitä eri kansallisuuksissa.
Kreikkalaiset istuvat kaikki mielellään saman pöydän ääressä ja kasaavat paljon ruokaa pöydälle yhteisesti jaettavaksi. Yksi hakee kaikille ruoat, ja näin ollen ei jokaisen tarvitse jonottaa erikseen.
Saksalaiset jemmaavat jogurttipurkkeja mukaansa, minkä takia hotelleissa jogurtti on yleensä tarjolla isossa kulhossa. Venäläisten matkaan lähtevät sen sijaan teepussit.
Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat siinä samanlaisia, että ahnehtivat nenänsä eteen enemmän ruokaa kuin jaksavat syödä, joten ruokaa haaskaantuu heidän jäljiltään. Erona näiden kahden kansallisuuden välillä on kuulemma se, että ruotsalaiset sotkevat jäljelle jääneen ruoan. Keihästävät leivät sormellaan, murustelevat jne.
Arabiperheen istuessa hotelliaamiaisella kukaan ei aloita ruokailua ennen kuin isä antaa luvan. Vaimo yrittää kiireesti syöttää pikkulapset, ja pöydästä noustaan silloin, kun herra on syönyt, oli vaimo ehtinyt aloittaa syömistä eli ei.
Mikään piirrehän ei koskaan koske kaikkia kansalaisia. Ei ole kovin mairittelevaa, jos ulkomailla saa kuulla, että suomalaiset heiluvat aina kännissä puukoin ja puntarein. Itse en ainakaan tunnista itseäni tuosta.
Mutta tavatessaan jonkun ryhmän ihminen automaattisesti yleistää. Jos minulla on vaikkapa 20 oppilaan koululuokka, voin heti sanoa ryhmästä, onko se vilkas, ahkera, laiska vai apaattinen, vaikka yksittäiset oppilaat olisivat ihan päinvastaisia kuin suurin osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti