perjantai 18. heinäkuuta 2008

Aina löytyy uutta ja ihmeellistä




Matka Jyväskylästä jatkui Seinäjoelle, jonne vanhempani ja suurin osa muustakin suvusta on siirtynyt. Innostuimme taas nähtävyyksistäkin, nyt oli vuorossa Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo Törnävällä. Museo-sanaa ei pidä säikähtää. Siellä oli tosi hyvä valokuvanäyttely, Kalevi A. Mäkisen Muistojen Etelä-Pohjanmaa.

Tuo museo muuten sijaitsee Törnävän kartanon entisessä kivinavetassa, kartano on oikein idyllisellä paikalla Seinäjoen rannalla. Täältä Östermyra eli Seinäjoen kaupunki on lähtenyt kehittymään.






Näyttelyssä oli minunkin lapsuuteni ja nuoruuteni elämänpiiriin kuuluvat asiat heinäseipäineen ja mustapukuisine, hampaattomine, huivipäisine vanhuksineen. Nuoremmille jo historiaa.
Näyttelystä oli pakko kuvata oppilaita varten 50-luvun koulukyyti kevättulvien aikaan. Koulukyytikin on ehkä hieman muuttunut noista ajoista.








Käynti Isossakyrössä entisillä kotikonnuilla kuuluu melkein jokakesäisiin rituaaleihin aivan kuten isän Karjala-reissut. Ymmärrän hyvin karjalaisten käynnit kotiseuduillaan, niinhän tekevät kaikki muutkin lapsuusmaisemistaan irrotetut. Ihmisen henkinen koti tuntuu olevan juuri siellä, missä hän on lapsuutensa viettänyt.

Pohjanmaaltakin saisin tietysti vaikka internetin täyteen kuvia, mutta haluan tällä kertaa tuoda esiin idyllisen jokimaiseman. Kaikki tuntevat peltomaisemat, mutta vähemmän tuttua ihmiselle ovat ihanat idylliset jokimaisemat. Matkan Seinäjoelta Isoonkyröön voi taittaa jompaa kumpaa Kyrönjoki-rantaa pitkin ja ihailla samalla rantanäkymiä.








Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksissa mainitaan Perttilän talo. Sattui matkan varrelle Isossakyrössä tällä kertaa tuokin talo, joten kuvasin senkin. Talo on tunnettu Pitkä-Perttilänä. Rakennustyyli tyypillinen entisaikojen pohjalaistaloille.











Miehen siskolla Isossakyrössä on aivan utopistisen mahtava puutarha mitä erilaisimpine kasveineen. Vetää vertoja jopa virallisille kasvitieteellisille puutarhoille. Kuvassa punalehtikoivu. Se on hieskoivun geenimuunnos, löydetty Pohjois-Suomesta. Lehden punaista väriä on selitetty sillä, että tuolla kohtaa olisi otsonikerros ollut ohuempi ja koivu olisi kehittänyt itselleen suojan.

Minusta selitys on järkeenkäypä. Tämähän on selvästi neekerikoivu, tumma pigmenttihän suojaa myös Afrikan ihmisiä liialliselta ultraviolettisäteilyltä.

1 kommentti:

Annikki kirjoitti...

hah, tuo koivujuttu oli hauska, neekerikoivu, hihih - koivusta niin ehkä saa sanoa!