lauantai 14. maaliskuuta 2009

Yltiöpäisen positiivista


Kolme kertaa kävin yhtä blogia tutkailemassa ja lukemassa ja ajatuksia maistelemassa. Rita kirjoitti niin monitahoisesti, että jo eilen inspiroiduin kirjoittamaan tietynlaisista käytöstavoista. Mutta Ritan kirjoituksessa otettiin esille myös positiiviset ja negatiiviset ajatukset ja teot. Olen samaa mieltä siitä, että negatiivisuus ei ole ihmiselle hyväksi. Se myrkyttää ympäristön ja masentaa kanssaihmisetkin. Olen monta kertaa ennenkin kirjoittanut mm. siitä, miten omakin mieli mustuu, jos aamulla hymyillen töihin mennessä joku töksäyttää: Mitä virnuilet! Tai alkaa valittaa ensimmäiseksi säästä.

Mutta minusta eri asia on sitten se, että pitäisi saada purkaa ne negatiivisetkin mieltä painavat asiat. Blogissa tuli esiin, että jokin työporukka oli aamulla ensimmäiseksi kokoontunut purkamaan mieltään ja sitten hyvillä mielin ryhtynyt töihin. Minusta se käy terapiasta. Ei anneta negatiivisten asioiden myrkyttää mieltä ja kasvaa härkäseksi. Ei tarvita terapeutteja, ollaan itse omia terapeutteja.

Mutta toisaalta, jos tuollainen on vaikkapa joka-aamuinen rituaali, negatiivisuus hyvin helposti ruokkii itse itseään. Oikein keksimällä keksitään jostain henkilöstä tai asiasta huonot puolet ja niitä sitten märehditään ja niillä mässäillään. Ja auta armias, jos joku sattuu jäämään tuollaisten istuntojen ulkopuolelle. Tässä juuri tarvittaisiin sitten sitä, joka uskaltaisi nostaa porukan haukkumisen piehtaroinnista johonkin rakentavaan.

Mutta minun pistää vihaksi myös sellaiset kokoontumiset, joissa ohjaaja oikein mairealla äänellä sanoo: "No niin, nyt sitten jokainen keksii vierustoveristaan vähintään kolme positiivista asiaa. Ja jokainen halaa oikealla puolella istuvaa". Voi ällötys, miten keinotekoista! On sen verran kokemusta erilaisista työnohjausporukoistakin, että en niihinkään enää mene ellei pitkällä kepillä ajeta. Mieheni oli oikeassa. Hän ehdotti, että pitäisimme työnohjauksen sijaan kunnon saunailtoja ja siellä päästelisimme enimmät höyryt pihalle.

Minusta ihmisen pitäisi mietiskellä omaa käyttäytymistään ja tiedostaa, milloin hän on turhan negatiivinen ja yrittää välttää myrkyttämästä toisten ihmisten mieltä ja elämää. Mutta ei pitäisi liioin olla yltiöpäisen positiivinen, niin kuin missään ei olisi ikinä mitään vikaa ja kaikki asiat olisivat hienosti, vaikka kaikki itse asiassa olisi päin mäntyä.

4 kommenttia:

Hannele miettii kirjoitti...

Niin, mielialathan voivat tarttua. Aamu-unisena jaoin yhden vuoden työhuoneen nuoren naisen kanssa, joka joka ikinen aamu huomautti minulle, että olenpa huonon näköinen, onko ihan varma, että en voi huonosti...
No piristyinhän yhdeksään mennessä, ja jaksoin häntäkin kuunnella :)

Rita kirjoitti...

Kiitos linkityksestä ja tähän minua kiinnostavaan aiheeseen tarttumisesta.

Olen kirjoittanut blogeissa positiivisuus/negatiivisuus sekä optimismi/pessimismi - aiheesta useita tekstejä. Täysin samaa mieltä kanssasi typerästä temppuilu-positiivisuuden pakottamisesta toisten kurkusta alas.

Lukaisepa vanha kirjoitukseni:

http://kopsista.blogspot.com/2007/01/plin-positiivisuudesta.html

kirlah kirjoitti...

Rita: Kiitos linkistä. Kävin lukemassa juttusi ja se oli tosi hyvä, juuri noin se asia on! Osasit sanoa asian selvemmin kuin minä.

Lainasin siitä kohdan, jota haluan haluan tuoda esiin nuorille:
"...kokemus neuvoo, yrityksen ja erehdyksen menetelmällä pääsee joko suoraan eteenpäin tai mutkan kautta. Jos ei yksi konsti tepsi niin sitten toinen. TERVE OPTIMISMI ja oikea positiivisuus merkitsee myös sitä että suostutaan luopumaan tuloksettomista ja mahdottomista hankkeista".

Siis nuoret: jos haluat johonkin ammattiin, älä luovuta, usko kykyihisi! Jos yksi tie ei vie eteen päin, niin sitten toinen. Lopeta hokeminen: eihän tästä kuitenkaan tule mitään, enhän minä..

Mutta tärkeää on jossain vaiheessa huomata myös, mikä hanke ei todellakaan ole itselle se oikea.

kirlah kirjoitti...

Hannele: tuollainen on todella masentavaa. Ihmiset eivät arvakaan, miten äkkiä pilaavat toisen mielialan.