tiistai 10. maaliskuuta 2009

Kaikki tyytyväisiä


En ollenkaan huomannut tänään, että yläkoulu puuttui kokonaan, olivat viettämässä liikuntapäivää 10 kilometrin lenkillä. Olin loppujen lopuksi onnellinen, ettei tarvinnut minun olla hiihtämässä heidän kanssaan eikä varsinkaan laskettelemassa. Kaksi kertaa olen ollut oppilaiden kanssa laskettelumäessä. Eka kerralla hiihtohissistä poistuttaessa olin selälläni hangessa, jalat taivasta kohti, jolloin oppilaat kysyivät: "Ottaako opettaja aurinkoa?"

Pari vuotta sitten olin myös lasketteluporukassa. Silloin pääsin kunnialla mäkeen ylös, mutten alas. Mäki oli niin kauhea ja jyrkkä, että pelkäsin kuollakseni. Taiteilin sieltä puoli tuntia alas ja vein sukset hiljaa takaisin. Kauheata oli katsoa lopun päivää kahvilan ikkunasta, kun viisivuotiaat pikkulapsetkin laskettelivat ihan suvereenisti samaa mäkeä.

Aamusta etäopetuksella kun aloitettiin ja käsiteltiin niitä taajuuskampajuttuja, unohtui koko muu maailma ja liikuntapäivät. Aivot olivatkin muhentaneet minulle kvantit yön aikana niin selväksi, että käsitin mielestäni aivan kirkkaasti koko jutun ja kerroin oppilaille ihan pokkana, miten taajuuskamman avulla tulevaisuudessa voidaan mitata aikaa 16 desimaalin tarkkuudella! Sekin selvisi, että Hänschiä nimitettiin Pelle Pelottomaksi "Daniel Düsentrieb".

4 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Oliko sulla se Hänschin kirja tyynyn alla koko yön?? Taajuuskampajuttuja...siinä on kans täysin uusi sana mulle, huokaus. Taitaa melko uudeksi jäädäkin. Kanankikki = kananrintafile .... justjust

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: hih, et arvaakaan kuinka hyvin tuo kommenttisi sopii tähän jatkoksi. Just edellinen kappale meillä käsitteli unta ja aivojen työskentelyä nukkumisen aikana, ja siinä nimenomaan mainittiin, että ei auta kirja tyynyn alla :D :D

Clarissa kirjoitti...

Olipa lohduttavaa kuulla, että on muitakin, jotka eivät hallitse slalomin jaloja taitoja. Tänään
taas seisoin rinteessä ja ihmettelin, kun 7-9 vuotiaat laskettelivat niin että lumi pöllysi. Melkein hirvitti se vauhti, millä alas tultiin. Osa oppilaista oli mäessä toista kertaa elämässään! Ei voi muuta kuin ihmetellä näiden vasta-alkajien intoa ja rohkeutta.
Yhtä innostuneita eivät oppilaat olleet muutama viikko sitten, kun oli koulujen hiihtopäivä. Eka- ja tokaluokkalaiset hiihtivät 12 km, loput luokat 18 – 24 km, valintansa mukaan. Lunta pyrytti, oli muutama pakkasaste. Vain muutama oppilas poistui ladulta autokyydissä. Että näin meidän koulussa:)

kirlah kirjoitti...

Olisi pitänyt varmaan aloittaa laskettelun harjoittelu ihan loivasta mäestä. Ja harrastaa jatkuvasti.

Huomasin nimittäin muutama vuosi sitten aloittaessani hiihtämisen kymmenen vuoden tauon jälkeen: En meinannut pysyä pystyssä edes tasaisella maalla, mitä sitten pienessäkin alamäessä. Nyt ei enää onegelmaa, kun olen muutaman kerran talvessa aina käynyt hiihtämässä.
Hiihtäminenkin on siis ilmeisesti jotenkin edullista tasapainoaistille.