Ylipitkät työpäivät tyhmentävät

Muistista tai muistamattomuudesta on viime aikoina sattumalta ollut kirjoituksia useammassakin lehdessä. Koska muisti on tärkeimpiä työvälineitäni, kirjoitan minäkin vielä vähän. Apu-lehdessä (19.3.2009) väittää neurologian ja neurokognitiivisen ergonometrian dosentti Kiti Müller, että mm. kiire, liika informaatio ja liian vähäinen nukkuminen heikentävät muistia. Ylipitkät työpäivät tyhmentävät ihmistä.

No tuon kaikenhan minä ainakin olen tiennyt aina. Mutta kuka kuuntelee tavallista tai tuttua ihmistä. Pitää olla hieno titteli ja ns. guru, ennen kuin ihmistä kuunnellaan. Tai jostain pitää tulla kauempaa kalliilla rahalla jonkun samanlaisen, mutta vieraan sanomaan sama asia. Tai vähintäänkin on perustettava uusi työryhmä tutkimaan asioita, jotka jokainen voisi todeta ihan itsekin hieman itseään kuuntelemalla.

Itse allekirjoitan kaiken tuon dosentin sanoman. Sen verran on omakohtaista kokemusta muistamattomuudesta. Räikeimmin huomaan muistin häviävän esim. ulkomailla. Paljon on uutta: ympäristö, kieli, ihmiset. Paljon on järjestettävää ja selville otettavaa. Mielestäni ja muististani häviää kerta kaikkiaan kaikki. En muista mitään. Aina pitää kulkea kourassa paperilappu, johon kirjoittaa asioita.

Samoin iltaisin tarvitsen ehdottomasti omaa aikaa sulatella päivän vaikutelmia, jolloin sitten muistankin ne paremmin. Kummallisinta, että juuri minua pidetään omituisena. En ole vielä tavannut matkakaveria, jonka kanssa päästäisiin ajoissa illalla hotellihuoneeseen rauhoittumaan ja mietiskelemään. Toisaalta eri ihmisten aivot työskentelevät eri tavalla. Minun aivoni ainakin ovat sellaiset, että jos tavaraa tulee liikaa, aivot eivät vain ota vastaan. Eihän voi mitään muistaakaan, jos aivoihin ei ole koskaan mitään mennytkään.