Löysin ullakolta omia vanhoja alakouluaikaisia ainevihkoja, samoin tyttärieni samanikäisenä kirjoittamia aineita. Kaikki aineet oli kirjoitettu toisella tai kolmannella luokalla alakoulussa. Lukuelämys oli todella mielenkiintoinen. Omat tarinani olivat 50-luvun lopulta, tyttärieni 80-luvun alusta.
Ero aiheiden käsittelytavassa oli huomattava, kulttuurieron huomaa selvästi. Minulla ei ole tietoa, onko pienten lasten kirjoitelmia koskaan tutkittu. Niissä näyttää olevan valtavasti tietoa, miten lapsi ajattelee ihan eri tavalla eri aikakautena. Eläimet näyttävät olevan kuitenkin kestoaihe aineissa. Minusta näissä on myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta tietoa. Moniko muuten nykyaikuisista tietää, että kun kynnetään, västäräkit tulevat katsomaan ja syötävää etsimään?
Kun itse en ollut koskaan käynyt edes juuri lähikaupungeissa, olivat omat tyttäret matkustelleet jo ulkomaita myöden. Omat aiheeni käsittelivät lähinnä kissan leikkimistä hiiren kanssa, tyttäret kertoivat maailmanlaajuisista tapahtumista. Kiinnitin huomiota myös siihen, että tyttärilläni oli virheettömämpiä aineita. Ei itsellänikään pahoja virheitä ollut, ne olivat lähinnä sanojen murteellisia muotoja, joita ei opettajakaan ollut edes korjannut!
Yksi aihe oli sama: Kesäloma. Laitan tähän malliksi, miten loman jälkeen 8-9-vuotias lapsi on aihetta käsitellyt eri aikakausina. Kirjoitan ne tähän juuri sellaisina kuin ne vihkossa olivat.
Kesäloma (vuodelta 1960):
Minä olin kesälomalla uimassa. Ja meillä oli Juhannuksena vieraita. He olivat Kristiinasta. Isä, S. ja minä menimme ongelle. Isä sai viisi Ahventa ja yhden Kiiskin. Kaikki annettiin Mussulle. Heinää tehdessä minä haravoittelin. Sitten kun heinä kuivui ajettiin ne latoon ja piti haravoitella. Kun kaikki heinät oli ladossa, otettiin seipäät pois pelloilta ja vietiin lehmät sinne.
Kesäloma (vuodelta 1984):
Me mentiin kesällä Unkariin. Meillä ei ollut Unkarissa mitään tekemistä. Me kierreltiin kaupunkia. Mä kyllästyin aina, kun me aina mentiin metrolla. Yksi kerta meillä oli hauskaa, kun me mentiin junalla Juuditin äitin luokse. Siellä oli eläimiä. Siellä oli koira, kanoja ja sika ja kissoja. Juuditin äitin nimi oli kanssa Juudit. Se puutarha oli hienompi kuin mä kuvittelinkaan.
12 kommenttia:
Kun luin joku päivä sitten taas suomalaisten alkoholin käytöstä, tuli mieleen, että me ennen vanhaan osallistuimme raittiuskilpakirjoituksiin. Milloinkahan ne on lopetettu? En kyllä muuten yhtään muista, mitä siinä oikein kirjoitettiin. Kirjoitettiinko tarina alkoholistin perheestä vai mitä???
Olipa kertakaikkiaan ihana ja hellyttävä tuo taivutusmuoto "haravoittelin" :-)
Raittiuskilpakirjoituksiin tosiaan osallistuttiin. Ei aavistustakaan, mitä niissä kirjoitettiin. Ehkä ensin oli ollut jonkinlaista valistusta, en muista. Haluaisin niin kovasti tietää, mitä minä olin sepustanut, kun olin VII sijalla Kansakoulun Raittiuskirjoituspalkintoa jaettaessa v. 1958. Palkinto oli Kolme helmeä Kertomuksia nuorisolle. Julkaisija Suomen opettajien raittiusliitto.
Raittiuskilpakirjoitukset olivatkin tosiaan joka vuosi alakoulussa. Muistan, että aina ensin luettiin pieni vihkonen, jossa oli tarina jostain perheestä. Kertomuksissa perhe kärsi isän juopottelusta. Vihkosista oli aina läksynä pieni pätkä, jonka ope kuulusteli. Lopuksi oli kirjoituskilpailu, en muista kyllä millainen, kai se jotenkin sitten liittyi sisältöön.
Oikein piti lähteä komeroille etsimään ja löysin kaksi palkintoakin. Kansakoulussa yhtenä vuonna saatu kirja Eväharjun aarre, muistaakseni eka tai toka palkinto. (Joku on repinyt eka sivun pois, joku kateellinen tietysti).
Toinen kirja oli Aapelin Koko kaupungin Vinski. Sen olen saanut näköjään yhteiskoulun raittiuskilpakirjoituksista vuonna 1962. Monesko sija, ei ilmene kirjasta.
Näköjään tuollaisia kirjoituksia on järjestetty vielä yhteiskoulussakin. Ei varmaan pahitteeksi olisi nykyäänkään.
Löysinpä vielä kolmannenkin palkintokirjan, jossa lukee: yhteiskoulun henkisissä kilpailuissa. Varmaan yhteiskoulun tokalta luokalta. Muistaakseni kolmas palkinto kirjoituskilpailuista. Kirja oli Jules Vernen Kapteeni Grantin lapset.
Kaikki kirjat on luettu moneen kertaan, niille osattiin antaa arvoa.
Millan: ihmettelen kauheasti itse, mistä sellainen muoto on tullut. Ei suinkaan nyt aikuiset sellaista ole sanoneet.
Aivan! Eipä ollut tullut mieleenkään, totta tosiaan, elo täysi erilaista ja kirjoitukset sitä myöten. Epäilen, ettei kovin monella meidän ikäpolve edustajalla ole omia ainekirjoitusvihkojaan tallella ja se on harmi se. Mutta tuosta saisi hyvän tutkielman, miten erilaisia kokemuksia/tapahtumia eri ikäkausien lapsilla on ollut. Ja äidinkielen käyttö yms. Herkullinen tutkimusaihe ...(aivan, minäkin ole ottanut osaa raittiuskirj.kilpaluun tämän päivän nuoriso saisi epulin tai hyteerisen naurukohtauksen, jos heille esittäisi samaa. Huom. en ole opettaja, joten en tiedä aina mistä puhun, miten nykyään kouluissa tehdään.)
haravoittelin ... uskon, että olit yrittänyt saada siitä sanasta kaiken murteen pois!
luin omat kommenttini..joko mei rakasteta tän läppärin (ei mun oma kone)toisiamme tai sitten mulla on alkanut ihmeellinen lukihäiriö ..epuli ja hyteerinen nauru. anna mun kaikki kestää
Vilukissi: Olen ihan samaa mieltä, että harmi, että monilla ei ole säästynyt nuo vanhat vihot, ei minullakaan muita kuin ihan alaluokkien vihot.
Ja tuossakin olet oikeassa, että ilmeisesti olen yrittänyt välttää murretta ja on sitten tullut sellasita hyperhienoa kieltä, haravoitella.
Ja mitä virheisiin tulee, en minäkään mielestäni ennen käsin kirjoittaessani juuri virheitä tehnyt, mutta nyt koneella on kaikki kirjaimet sikin sokin. Ja vaikka moneen kertaan tarkistaa, aina on silti virheitä.
Kiva tuollista lukea, lapsenikin aineet säästänyt, he muuten heittävät paljon pois ja hyvähän se.
Niin, lukenut myös pienten lasten kirjoitelmia 2008. "Valitan" että he eivät käytä ajektiiveja, eivät kuvaile. Kiva, jos kertoisvay enemmän yksityiskohtia; miltä se ruoka maistui, mitä ohjelmaa telkusta katsoivat, oliko jännä. Jää muuten tylsäksi luetteloksi.
ihan sormeni itse tavasivat :)
Tuo on totta mitä kirjoitit, Hannele. Lapset kirjoittavat usein pelkkiä luetteloita.
Tässä on minun ihan pakko mainita, että tyttäreni oli esim. kirjoittanut aiheesta Koiranäyttelyssä.
Aine alkoi lauseella: Olimme kesällä koiranäyttelyssä. Sen jälkeen oli lueteltu yli 20 koirarotua (huom. kaikki omituisetkin rodut oikein kirjoitettu!), minkä jälkeen olikin loppulause: Minä en nähnyt kaikkia koiria.
Tällekin aineelle olemme yhdessä nauraneet.
Lähetä kommentti