tiistai 24. maaliskuuta 2009

Hankala kahvinkeitin


Kokeissa saa lukea jos jonkinlaisia vastauksia. Joskus saa itkeä, joskus nauraa, enimmäkseen ope itkee, kun ei tuota ja tuotakaan ole tiedetty. Tämän kevään ruotsin yo-kokeessa piti kirjoittaa sähköposti tukholmalaiseen tavarataloon ja valittaa sieltä ostetusta toimimattomasta kahvinkeittimestä.

Kahvinkeitin sinänsä tuotti ongelmia, taisi olla useammalla väärin kuin oikein. Satuin katsomaan SUKOL:in sivuille ja siellä oli ollut muilla opettajilla samanlaisia ongelmia.
Laskin, että sivuilla oli mainittu yli 20 erilaista versiota, joita oppilaat olivat keksineet kahvinkeittimestä, joka oikeasti on siis kaffekokare tai kaffebryggare.

Tavallisten oikeinkirjoitusvirheiden lisäksi oli mm. tällaisia versioita:
kaffemaskine, kaffeaparat, kaffebyggare (=rakentaja), kaffemask (=mato), kaffesopare (siivooja), kaffekökare, kaffelagare (=laittaja), cofeekockare, kaffemakare (tekijä), kaffestekare (paistaja), kaffekäkare (käka=syödä), kaffebrukare (käyttäjä), kaffegjorder.

Ja tämä nyt sitten vain yhdestä sanasta. Mahtaa lautakunnan sensoreilla olla valtavat varastot erilaisia versioita kaikenlaisista ilmauksista. Tuleepa vaan mieleen, että kielissä on valtavat määrät toinen toistaan utopistisempia tekstejä, joita oppilaat ymmärtävät ihan vaivatta. Kakkosluokan tekstien aihepiireistä mainittakoon esim. geenitutkimus, erilaiset keksinnöt, tavaramerkit ja kuluttajavalistus, tiedonvälitys ja tekniikka jne jne.

Mutta kun pitäisi sanoa jotain ihan jokapäiväistä, ovat ne sanat unohtuneet täysin, nehän on opeteltu jo yläasteella, niihin ei joudeta palata enää kovinkaan usein.

12 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

joo, kiva (?) tuota lukea,
itselläni ehdot joka kesä..

Villasukka kirjoitti...

Luin samaa Sukolin keskustelua samalla kun ranskan kirjoituksista kiehuimme. Juuri äsken luin ykkösten ansioluetteloita, ja siellä yksi kehui itseään:
language skills: Spanish - primitive :)

anna kirjoitti...

Minäkin luin samaa keskustelua ja hymyilin luoville ehdotuksille. Mulla oli nyt niin vähän ruotsin kirjoittajia, että en onneksi päässyt lisämään keskusteluun omieni suorituksista; pahoin pelkään, että kahvinkeitin olisi saanut uuden muodon, aivan kuten viime syksyinen avointen kysymysten roska-auto...

Samaa muuten olen miettinyt noista aiheista, kun nyt oli taas dialogitehtäväkin.

Isopeikko kirjoitti...

mikäs se on sitten oikeasti se kahvinkeitin? Kaffebryggare, kokare, kokapparat? Ja eikös ole tärkeitä se että asia tulee ymmärrettyä, ei niinkään oikeakielisyys tai kielioppi. Suomeksikin kahvinkeitin voi olla vaikka mitä.

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiitos makoisista nauruista! Tuli elävästi mieleen enismmäiset viikot muutettuamme Ruotsiin, kun arkipäiväiset sanat olivat todella hukassa. Etsimme epätoivoisesti munalukkoa tavaratalosta. Kun emme löytäneet itse sitä, arvoimme kumpi menee kysymään myyjältä. Arpa lankesi minuun ja munalukon ruotsinnoksi olimme keksineet
"ägglock". Myyjä tuntui ymmärtävän sanan ja osoitti suunnan, missä kyseiset tavarat sijaitsevat. En kuitenkaan löytänyt sieltä munalukkoa, vaan munakellon. Emme varmasti ikinä unohda, että munalukko on ruotsiksi "hänglås"!
Virheistä oppii kyllä parhaiten!

vilukissi kirjoitti...

Heh, hauskaa lukea näitä sanajuttuja!!! Voin tunnustaa, että minä opin samalla koko ajan!!!

Annikki kirjoitti...

se on totta Isopeikko, että kahvinkeittimellä ei mielestäni ole suomeksikaan (ainakaan puhekielessä) vakiintunutta sanaa: kahvinkeitin (vaikka ei keitetä), kahvimasiina, kahvikone, tiputin, tuo vempain, toosa, kone jne. - ehkä tähän puhutteluun pohjaa tuo luovuus ruotsiksi - minusta se osoittaa hienosti, että on pysähdytty miettimään ja keksimään, miten selvitä (miten selvitä tästä on just älykkyyttä)

kirlah kirjoitti...

Hannele: mutta ei liene tahtiasi haitannut, nythän osaat kielen jo hyvin.

Villasukka: luovuutta, luovuutta.
Anna: Kyllä minulla ainakin sai moni muukin sana uuden muodon.

Isopeikko: nimenomaan, tärkeätä että tulee ymmärretyksi, mutta pelkään että ei tule ymmärretyksi, jos kahvimatoja menee ostamaan.
Ja mehän opiskelemme kirjoituksia varten emmekä elämää! Siltä ainakin usein tuntuu.

kirlah kirjoitti...

Elina: Minä puolestani yritin ostaa Ruotsissa ollessani virkkuukoukkua ja lankaa, mutta ei minkäänlaista sen suuntaista sanaa ollut jäänyt koulusta mieleen. Jotenkin virkkausta esittämällä piti toimia. (siihen aikaan muuten nuoret vielä tekivät käsitöitä aikansa kuluksi).

Vilukissi: ope tietysti iloitsee, kun joku oppii.

Annikki: luoviahan nämä ovat, ei sitä voi kieltää. Jokaisesta voi jopa päätellä, miten se on johdettu.

Allu kirjoitti...

Suomalainen tuttavani yritti ostaa Saksassa kerran ZWEI NAKKI eikä voinut tajuta, ettei makkarakioskin myyjä ymmärtänyt.

kirlah kirjoitti...

Allu: Todella on niitäkin, jotka luulevat, että kun puhuu omaa äidinkieltään huolellisesti ja kovaa, ymmärrys menee perille.

Kuulin opiskeluaikana, kuinka kaverini oli mennyt Tampereella rautatieasemalle ja sanonut: "Aftonbladet". Myyjä pyöritteli, silmiään, näytti lopulta kelloaan ja erittäin selvästi artikuloiden sanoi: "Se on ei-li-nen".
"Ei se mitään", oli kaverini sanonut, ja myyjä nolostui.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

juu, joku siitä lähti, revanssi? Kieli tärkeetä, maisterin paperit ruattista nyt.

Olen hyvin hyvä kieltenopettaja.
Tai sitten olen saanut hyvät oppilaat :)