tiistai 3. maaliskuuta 2009

Yksi vaimo nukkui


Olen vuosia yrittänyt opettaa germaanisten kielten artikkelin käyttöä, ilmeisen huonolla menestyksellä. Koska itse hahmotan asioita huonosti, ellei minulla ole konkreettista kuvaa tai kaaviota tai muuta kättä pidempää, luulen aina, etteivät muutkaan hahmota. Minulle esimerkiksi on ihan turha yrittää selittää tietä tai hotellin sijaintia kaupungissa, ellen saa nähdä karttaa samanaikaisesti.

Tästä syystä piirrän oppilaillekin usein mielelläni kaiken sanomani taululle. Koska piirtäminenkään ei kuulu vahvoihin puoliini (minun vahvoista puolistani taitavat puuttua kaikki puolet), oppilailla on aina äärettömän hauskaa kuviani katsellessaan. Senkin ajan kun käyttäisivät asian pohtimiseen, mitä naureskeluun menee, olisi tulos ehkä parempi.

Oppilas kertoi ulkoiluttaneensa koiraansa: Jag rastade en hund. Pakko oli kysyä, onko oppilaalla useampia koiria. -Ei ole kuin yksi! -Aha, ei siis voi sanoa en hund vaan hunden, koska se on juuri se hänen rakas Mustinsa.

Jos oppilas sanoo: Jag rastade en hund, hän tarkoittaa silloin ulkoiluttaneensa yhtä koiraansa, ne muut saivat tyytyä makoilemaan kopissaan.

Vieläkin konkreettisemmaksi tulisi, jos otetaan toinen esimerkki, jonka joku on joskus kirjoittanut aineessaan: När mannen kom hem på kvällen sov en hustru. Eli kun mies tuli illalla kotiin, yksi vaimo nukkui. Mitähän siis tekivät ne muut vaimot?
Siis: jos on olemassakaan vain yksi ainoa vaimo; hänestä sanottava aina hustrun.

Tässä ei siis päde sääntö, että kun asia mainitaan eka kerran, on käytettävä epämääräistä artikkelia. Vasta jos osoitetaan jotain mitä tahansa koiraa tai jonkun tiellä kulkevaa vaimoa, sanotaan ekalla kerralla: en hund, en hustru. Vasta kun kaikki jo tietävät, mistä puhutaan, sanotaan hunden, hustrun.
Eilen piirsin taululle niin hienoja koiria, että niistä riitti riemua pitkäksi aikaa!

11 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

ei vaan meillä aikanaan noin konkretisoitu.
Tiedä sitten, olisiko silloinkaan perille mennyt.
Olen havainnut, että lukioaikoina kiinnosti kaikki muu paitsi lukio. Sen on kyllä myöhemmässä elämässään saanut nokkia sitten kukkuramitoin.

Vallaton mummeli kirjoitti...

No jestas! Olisipa silloin ennen meillekin noin opetettu. Hyvä, että täällä saa lisäoppia. Jospa tuo artikkeli-oppi nyt jäisi mieleen, kun muistaa noi hienot piirrokset. En naura yhtään, vaan käytän sen ajan pohdiskeluun.

Millan kirjoitti...

Jos ei noin hienoilla riipustuksilla muistiin uppoa, niin ei sitten millään :-D

Katilein kirjoitti...

Piirustuksesi on hurmaava! Minulle tulevat kalliomaalaukset mieleen. Erittäin taiteellista ja tyylikästä ja hyvin havainnollistettu!

vilukissi kirjoitti...

Kalliomaalaukset mullekin tuli mieleen, ettei paha, ei ollenkaan! Samaa mieltä Vallattoman Mummelin kans, että kun olisi aikoinaan noin opetettu!

vilukissi kirjoitti...

hitsit, tulin taas aamulla tänne uudestaan ja taas luin otsikon: yksi vaimo hukkui..pitäisiköhän mennä silmälääkärille?

Annu kirjoitti...

Veikkaisin, että parhaiten jää mieleen tuo jonkun kuriton rakki - josta sitten muistaa koko komeuden. Ainakin minulla kävi aina näin: muistan vieläkin lukion uskonnonopettajan tietokilpailut, joissa kysymykset olivat joskus jopa banaalin triviaaleja, mutta minä ainakin tiedän miksi Saara nauroi (ja kirjoitin uskonnon jokerista 8 pojoa, vaikka ateisti olenkin).

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Artikkelit ei helppoja. Turkulaiselle.

kirlah kirjoitti...

Äijä: Ei meilläkään ennen. Ainut mitä muistan keskikoulusta kieliä konkretisoidun, oli substantiivitalo. Opettaja piirsi taululle talon, siihen viisi lokeroa. Ekassa asui -or, toisessa -ar, sitten -er. Sitten opettaja mustasi kaksi viimeistä ja sanoi: Keitähän niissä viimeisissä asuu, sen saatte tietää ensi kerralla!

kirlah kirjoitti...

Niinhän minäkin aina kuvittelen, että nyt jos koska se pitäisi upota, mutta ei se tunnu olevan niin yksinkertaista. Asiahan vaatii kuitenkin sen oman keskittymisensä ja mieleenpainamisen.

Katilein, mistähän sinä tähän sen taiteellisuuden keksit.

Vilukissi: et ole ainoa,joka lasit tarvitsisi. Tänään minulle sanoi parikin ihmistä lukeneensa samalla tavalla väärin tuon otsikon.
Heh! sehän oli hyvä otsikko sitten. Otsikko vaimo hukkui veti varmaan enemmän lukijoita kuin: vaimo nukkui.

kirlah kirjoitti...

annu. just sellaisia banaaleja ja hulluja ovat kaikki minunkin esimerkit, mutta minusta tarkoitus pyhittää keinot. Jos tätä hyvää asiaa auttaa eteen päin se, että teen itsestäni naurunalaisen, niin antaa mennä vaan. Kyllä tässä joutuu laittamaan likoon itsensä monella tapaa.