torstai 19. maaliskuuta 2009

Varttia vaille karvainen käsi


Ulkomaalaisten kanssa työskentely on maailmoja avartavaa ja antoisaa. Moni asia, mitä on iät ja ajat pitänyt ainoana oikeana tapana ajatella, heittää häränpyllyä. Eilen illallakin kehkeytyi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kellonajat pitkä hämmästelytuokio.

Tiesin tietysti, että englantilaisilla on tapana sanoa half past six, kun he itse asiassa tarkoittavat puoli seitsemän. Mutta uusseelantilaisen ajatusmaailman se mullisti uutuudellaan ihan täysin. Hänen piti oikein ponnistella, että muistaisi, mikä numero siinä on sanottava. Onneksi en enää muista, millainen shokki se minulle itselleni on aikoinaan ollut, kun on pitänyt pyöräyttää ajattelunsa ylösalaisin.

Toinen kummastelun aihe oli se, että meillä on kellon kierto 24 tuntia, kun se heillä on vain 12 tuntia ja käytetään niitä a.m.- ja p.m.-lisäyksiä. Itselleni oli yllätys, ettei ollutkaan selvää, mistä vuorokauden ajasta, päivästä vai yöstä, aletaan sanoa kello 13, 14 jne. Kuulemma Uudessa Seelannissakin on tilanteita, jolloin noita käytetään, esim. armeijassa.

Kun tuli puhetta, että arkikielessä kuitenkin sanotaan aina esim. varttia yli kaksi eikä varttia yli neljätoista, hämmästeli opiskelija, mistä sitten tietää, onko ilta vai aamu, kun ei kerran käytetä noita englantilaisia lyhenteitä "jälkeen puolenpäivän". Siihen turkkilainen jo huomautti, että hyvä ihme, katso ikkunasta ulos, niin näet, kumpi siellä on.

9 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Ja ranskalaisilla on ilmaisu "quinze jours" eli 15 päivää eli kaksi viikkoa! Selitän tätä oppilaille aina sillä, että kyllä se yksi ylimääräinen päivä tarvitaan kun ranskalaiset ovat aina myöhässä.

vilukissi kirjoitti...

hyvä juttu toi Villasukan kommentti! ja se turkkilaisen tokaisu, katso ulos...mielenkiintoista lukea, sä pohdit aina niin kivasti asioita, moni tavallinenkin asia herättää miettimään, että kappas vaan, juuri noin.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Onks se turkkilainen ollut täällä kesällä? Ei auta silloin ikkunasta katsominen :)

Katilein kirjoitti...

Mahtava loppukevennys! Turkkilaista logiikkaa!

kirlah kirjoitti...

Villasukka: tuo minua ihmetyttää. Onkohan siihen jokin järjellinenkin selitys.

Vilukissi: heh, eihän minun tarvitse muuta tehdä kuin kirjata tänne, mitä muut ovat sanoneet ja tehneet :D

Vallaton: tuli elokuussa.

Katilein: meillä on onneksi tosi kiva ja huumorintajuinen ryhmä. Meillä on ihan sikakivaa.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Haha, niin ne kielet ja tavat eri (kerran toki ei auttanut mitkään kellot, kun yötöitten jälkeen heräsin, enkä millään tajunut, oliko ilta vai aamu :)

Hannele kirjoitti...

(siis ilta ja pimeää, talvella)

jaana kirjoitti...

Kaikkein hassuimmat kommellukset on sattunut minulla (usein) brittien kanssa jotka jättävät tuon past sanan pois, hehän usein sanovat half seven ja kun se minun korvaani väistämättä kuulostaa puoli seitsemältä, on meillä ollut tilanteita joissa toinen on odottanut tunnin verran tapaamispaikalla. Nykyään varmistamme aina mitä toinen tarkoittaa.

kirlah kirjoitti...

Hannele: tuollainen samanlainen juttu tapahtui eräälle entiselle työkaverilleni edellisessä työpaikassani. Hän heräsi sunnuntai-iltapäivänä talvella klo 5, meni postilaatikolle hakemaan aamulehteä ja ihmetteli, missä se viipyy. Lähti koululle kahdeksaksi ja ihmetteli, kun ei sielläkään ole ketään.

Jaana: tuota olen joskus miettinytkin, että eiköhän globalisoitumisen myötä ole pakko keksiä jokin yhteinen sääntö, miten kellonajat ilmaistaan. Saksalaisillakin kun on samanlainen tapa sanoa kellonajat kuin meillä.

En kyllä tiedä, vaikka olisivat jo keksineetkin jotain.