sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Käyhän sekin ulkoilusta
Kun lähden hiihtämään, pitää minun könytä ensin suksilla puoli kilometriä moottorikelkkajälkeä pitkin ennen kuin pääsen laduille. Vastaan tuli tänään ainakin viisi moottorikelkkaa ja peräti yksi hurja mopolla! Mietin vain mielessäni, mihin perustunee mopoilun viehätys moottorikelkkareitillä. Tai yleensäkin turha kelkkailu. Raitis ilma on ainut, mitä siinä ehkä saa, mikäli ei aja ihan toisen takana ja saa saa pakokaasuja nenäänsä. Mutta liikunnasta ei ole kyllä tietoakaan.
Miten onkin liikkuminen niin vastenmielistä joillekin? Kerran oli eräälle ylipainoiselle pojalle terveydenhoitaja määrännyt liikuntaa ja ulkoilua. Poika lupasikin pyhästi parantaa tapansa. Sen jälkeen kylänväki näki pojan aina kaksi kertaa päivässä ulkoiluttavan koiraansa - mopolla ajaen!
Tai eräälle ylipainoiselle tytölle oli myös määrätty ulkoilua. Ulkoilihan tämä sen jälkeen - istui pihallaan potkukelkassa romaania lukien! Parikilometristä koulumatkaa hän ei suostunut kävellen tai pyörällä kulkemaan. Mutta saihan hän raitista ilmaa, kun isä vei kouluun ja haki koulusta autolla, ja tyttö piti ikkunaa auki, että saisi sitä raitista ilmaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Täytyy tunnustaa, minä olen kuin tuo tyttö. Olen aina ollut, tosin koulumatkat kävelin, kunnes seitsemän vuotta sitten ostin elämäni ensimmäisen auton.
Liikunta on.... kivaa sitten kun saa tehdä sitä vapaaehtoisesti ilman kenenkään painostusta, takana huohottamista. Yleensä kuitenkin joku (työpaikkalääkäri, työkaverit, media nykyään aivan erityisesti) painostaa ja ahdistaa liikkumaan jolloin minuun iskee maailman pahin vastarannankiiski. Ja talvella ei voi kävellä metsässä kunnolla (lempiharrastukseni), aina joku urputtaa latujen rikkomisesta. Miksi ei ole kävelijän reittejä? Ja nimenomaan metsässä.
Hieno ulkoasu!
Liikunta-asenteet tulevat paljolti kotoa. Jos vanhemmat eivät liiku ollenkaan, tuskin lapsetkaan liikkuvat.
(Iik! Pitää parantaa tapani.)
Äh. Oikein pitää kysyä miksi?
Tai nuoret miehet, jotka hissillä menevät kuntoilukeskukseen painoja nosteleen. Minun on mummuna joskus ollut vaikea heille olla mitään sanomatta :)
P.S.
Tosi että asenteet kotoa. Nyt vanhinkin poika osti polkupyörän, mieheni pyöräilee töihin talvellakin.
Villasukka: olet oikeassa, metsässä pitäisi olla kävelijöillekin reittejä talvella. Minä olen siitä onnellsisessa asemassa, että tonttimme vierestä menee metsään ja jäälle moottorikelkkareitti, jossa on hyvä kova pohja ja sitä on hyvä kävellä.
Isopeikko: sinäpä sen sanoit. En usko että itsekään olisin kovin innokas liikuntaa harrastamaan, ellei selkäni sitä vaatisi.
Katilein ja Hannele: varmaan kodin esimerkillä on suuri vaikutus.
Isopeikko: sinäpä sen sanoit :D
Lähetä kommentti