maanantai 23. maaliskuuta 2009

Tavallisia ihmisiä


"Sillä mitä muuta me olemme kuin ihan tavallisia ihmisiä". Näin kirjoitti eilen blogissaan Äijä. Minua aloi kiinnostaa tuo kovastikin, juuri noin ajattelen itsekin myös omasta ammatistani. Kiinnostavaa oli tämä sen takia, että kun juuri muutama päivä sitten kirjoitin, miten yllättävää että tavallinenkin ihminen voi saada ansioristin, kirjoitti kommentissa Rita puolestaan: Miten niin tavallinen? Sinähän olet opettaja!

En tiedä, olenko ymmärtänyt oikein. Äijä tarkoittaa, että turha pokkurointi ja pelko esim. kirkonmiehiä kohtaan pitäisi unohtaa ja jutella kuten "normaalille" ihmiselle. Olen joskus kirjoittanutkin muistaakseni siitä, että joskus tavatessani vieraita ihmisiä en aina paljasta ensimmäisenä ammattiani. Silloin saa parhaan juttelutuokion: jutellaan kuin ihminen ihmiselle eikä kuin sellaiselle, jota pitäisi koko ajan pelätä tai varoa.

Ritan lauseen puolestani käsittäisin niin, että vaikka olemme ihmisiä ihmisten joukossa, meillä jokaisella on oma arvomme. Jokainen on oma erikoinen minänsä ja sinällään arvokas, kenenkään ei tule halveksia itseään. On arvostettava itseään ja ammattiaan, oli se mikä hyvänsä.
Näin asiat näkisin ja ymmärtäisin. En tiedä, osasinko yhtään selittää.

8 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Hyvältähän tuo kuulosti ja suhteellisuudentajuiselta tavalta ajatella ammattiaan :-) Nykyään sitä suhteellisuudentajua mielestäni kipeästi tarvitaan, sillä osa nuorisosta ei arvosta mitään tai ketään ammatin tai aseman vuoksi. Osassa vanhempaa väkeä istuu vielä turhankin tiukasti se herran- (ja rouvan)pelko.

Akkapaha kirjoitti...

Jo tok osasit selittää. Mie vaa en tiijä ymmärsinks mie muuta ko omal tavallain. Ajatuksii ainakii tul, jos vaik julistasin omas lokissain.

Äijä kirjoitti...

Kyllä ymmärsit ihan oikein. Oikein pahaa tekee joskus, kun vanha ja huomattavan raihnainen ihminen kömpii kätellessä pystyyn, vaikka esim. muiden kuin papin tai kanttorin tullessa istuu ja kättelee.

Pahaa tekee myös, kun kieltävät lapsia olemasta meidän kirkonmiesten läsnä ollessa aitoja. Lapsellehan tulee varmaan mieleen, että nuo miehet (ja naiset) on varmasti hirmuisen pahoja, kun niitä täytyy pelätä.

Elina Koivisto kirjoitti...

Huvittavaa näin pappina on myös se, että usein saa kuulla fraasin:" On se kumma, että sinun kanssa voi puhua ihan tavallisesti, vaikka olet pappi."
Se on aika outo, mutta sangen yleinen käsitys. Kuitenkin papit tapaa kaikenlaisia ihmisiä koko ajan työssään ja joutuvat selviytymään mitä ihmeellisimmistä tilanteista.

Parasta olisi, jos pystyisi kohtaamaan kaikkien ihmisryhmien esutajat ilman suurempi ennakkokäsityksiä. Perhekerhot ja vastaavat ovat tosi hyviä, kun niissä kaikki ovat vaan äitejä eivätkä opettajia, lääkäreitä tai työttömiä.

vilukissi kirjoitti...

Kyllä, ymmärsit aivan oikein! Tuli mieleen...lääkäreistä, tottapa teistä joku on lääkäri, heh...niin, heillä on lupa myöhästyä työpaikaltaan, kukaan ei moiti edessäpäin. Istuin työterveydessä ja siellä kuuntelin ihmisten jutustelua ja oli kyseessä aamuhetki, ettei voinut olla ajatkaan vielä myöhässä. 10 min. Ainakin lääkäreiden ympärillä on jonkinlainen rikkumaton karisma.

Hanneles paradis kirjoitti...

Niin, usein olemme vain ammattimme.

kirlah kirjoitti...

Millan: en tiedä, ei ehkä kaupungeissa tule niinkään esille tuo ihmisten ammatti, mutta kun maalla saattaa vieläkin ainakin vanhemman väen keskuudessa olla: pappi, lääkäri, opettaja. Muita korkeamman koulutuksen omaavia ei sitten juuri olekaan.

Akkapaha: tulenkin lukemaan, mitä kirjoitat.

Äijä: olen ollut sellaisessakin tilaisuudessa, jossa emäntä käänsi tuolilla papille selkänsä, ettei vain tarvitse puheisiin ruveta. Ja kyse oli nimenomaan siitä, että emäntä pelkäsi, ettei osaisi papille mitään viisasta sanoa.

kirlah kirjoitti...

Elina: tuo, mitä Äijälle vastasin, on juuri tuota samaa. Luullaan, että pitäisi olla jotenkin ihmeellisiä puheenaiheita.
Monissa harrastuksissa, esim. koiranäyttelyissä ihmiset eivät juuri tuon takia koskaan kuulemma sano ammattiaan, ettei tule ennakkoluuloja.

Vilukissi: Tuossa arvelen, että on usein kyse tietynlaisesta ihmistyypistä. Saattaa olla, että joillekin on mennyt ns. "päähän", ja he oikein nauttivat kun saavat odotuttaa ihmisiä. Pakkohan sairaan on vain odottaa. En usko, että kaikki ovat sellaisia.

Hannele: totta tuokin, vain asema merkitsee joillekin jotain.