Hauskaa mutta ei hyödyllistä

En ole koskaan tykännyt ottaa käyttöön niin sanottua yhteistoiminnallista oppimismenetelmää. Sehän tarkoittaa sitä, että esim. kielissä on kolme erilaista tekstiä, jokainen lukee eri tekstit. Ne joilla on sama teksti, opettelevat yhdessä tekstinsä hyvin ja tekevät siihen kuuluvat tehtävät.

Kun teksti osataan kertoa ruotsiksi hyvin, vaihdetaan ryhmiä ja jokainen opettaa oman tekstinsä muille ryhmän jäsenille. Olen joskus kokeillut tätä ja kokemukseni olivat huonoja. Hyville samantasoisille oppilaille systeemi ehkä onkin hyvä, mutta hyvä ei kostu yhtään heikon oppilaan takeltelusta. Sitten on aina niitä, jotka lusmuilevat, eivätkä viitsi tehdä mitään ja idea vesittyy täydellisesti.

Tänään sitten teimme kuitenkin sellaisen, koska kirjassa oli valmiina ohjeistettu tällaiset yhteistoiminnalliset tekstit. Ainakin oppilaat tekivät ahkerasti koko ajan. Siinä ei kukaan joutanut muistella viikonlopun hauskuuksia. Mutta kun kysyin tunnin loputtua joltain, oliko siitä hyötyä, sanoi joku, että kyllähän se hauskaa oli, mutta ei hyödyllistä! Itsekseni olin havaitsevani, että tällä kertaa näyttivät tunnista hyötyneen eniten heikommat oppilaat, jotka näin olivat pakotettuja ainakin jotenkin ottamaan osaa tunnin kulkuun.

Kakkoselle päätin neuvoa ruotsalaisten blogien lukemista tekstin ymmärtämisen harjoittamiseen. Olin etsinyt valmiiksi ruotsalaisia portaaleja, joista löytää erilaisia blogeja. Muutaman blogin olin etsinyt heille valmiiksi, että pääsisivät alkuun niiden lukemisessa, ja sitten oppisivat itse etsimään itseään kiinnostavaa lukemista.

Ja kuinkas nyt sitten kävi? Osa pääsi heti sisään asiaan ja innostui lukemaan järjestelmällisesti löytämiään sivustoja, osa ei oikein päässyt klikkailua ja selailua pitemmälle. Joku oli löytänyt blogin, jossa oli paljon kuvia ja vain vähän tekstiä ja ihmetteli, mistä hän sen blogin löytää. Olin loppujen lopuksi hämmästynyt, että blogien lukeminen tai kirjoittaminen ei olekaan kauhean yleistä nuorten keskuudessa. Vain pari oli tässä luokassa tutustunut aiemmin edes suomalaisiin blogeihin.

Lopuksi joku sitten taas mainitsi, että hauskaa vaihtelua, mutta ei hyödyllistä. Miten ihmeessä minä en onnistu koskaan niissä hienoissa menetelmissä, joita nykyään niin suositaan! Eli pitänee pitäytyä vain niissä minun koiran kuvissani.