maanantai 2. helmikuuta 2009

Sukuko pahin


Kuka väittääkään, että sukulaiset ovat maailman pahimpia! Minä tulin tuntemaan ja tietämään lauantaina parikymmentä sukulaistani ja sen mukavampia ihmisiä saa hakea!!
Kaikki alkoi siitä, kun isän kahdeksankymppinen serkku kuoli. Isälle tuo serkku oli hyvin läheinen, joten isä halusi mennä hautajaisiin. Koska serkku asui Savonlinnassa, tulivat äiti ja isä Pohjanmaalta siskoni kyyditsemänä meille, ja minä jouduin kuskiksi hautajaisiin. En olisi millään halunnut lähteä, sillä en ollut nähnyt koko miestä aikuisiälläni kuin kerran.

Mennä nyt vieraan ihmisen hautajaisiin! Mutta siellä olikin viihtyisämpää kuin luulin. Vaikka minä en TUNTENUT ketään, niin minä TIESIN kaikki! Omituisinta oli se, että olin aina kuullut isän kertovan, että se ja se on sen ja sen poika tai tyttö. Nyt kun heitä tapasin, eivät he mitään poikia ja tyttöjä olleet, vaan vanhoja kuusi- seitsemänkymppisiä kaikki! Olin jopa aina kuullut, että olen sen ja sen näköinen. Nyt kun niitä ihmisiä tapasin, en yhdennäköisyyttä huomannut, mutta enhän minä itseäni näekään kuin pari kertaa päivässä parin sekunnin ajan.

Minua kättelivät monet ystävälliset ihmiset ja olivatpa jopa kiinnostuneen näköisiäkin. -Me ollaan siis pikkuserkuksia, kuulin monen suusta. Ja outoa sekin, että moni on asunut vuosikymmenet naapuripitäjässä meidän toisistamme tietämättä.

6 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Huisi miten kiva postaus ja sen tunnelma :)

Ei ollut kategoriasta "Suku on pahin sanoi apina kun avaruuteen aamuttiin" alta.

Tuli mielleyhtymä japaniin tuosta sanasta "sukuko" otsikossasi, hah haa!

Paivi kirjoitti...

Nyt kaukana sukulaisista ja vanhoista ystävistä asuessa olen huomannut, mitkä kontaktit on ja pysyy. Ystävistä olen vieraantunut tai ystävät ovat vieraantuneet minusta, mutta sukulaisia on mukava tavata, vaikka sitten vain muutaman vuoden välein sukujuhlissa.

Anonyymi kirjoitti...

Harmi vaan, kun niitä sukulaisia tapaa enää pääsääntöisesti hautajaisissa. Toki itseään saa syyttää, etten ole tullut menneeksi sukujuhliinkaan. Kirjoitit kyllä tosi lämpimästi, että tunsin aivan omantunnon pistoksia omasta vieraantumisesta suvusta. Tai ei se oli kait vieraantumistakaan, mutta en ole tekemisissä, muuten kuin joulukortilla. ja sitten ne hautajaiset...Voi että, ja mullakaan ei ole kuin 5 serkkua olemassa.

Kirlah kirjoitti...

Rita: sehän näyttää tosiaan vähän samalta kuin sudoku!

Kato nyt tätäkin: sukulaiset tuntuvat varmaan siksi kuitenkin läheisiltä, että heihin yhdistää aina jonkinlainen säie, milloin paksumpi, milloin ohuempi, mutta kuitenkin.

Vilukissi: sinullahan serkkuja on! Minulla ei ole koskaan ollutkaan kuin kolme! Ja yksi ainut täti!

Elina Koivisto kirjoitti...

Onpas sulla tosi kioja kirjoituksia. Liitynkin heti lukijaksesi!

Kirlah kirjoitti...

Elina: Tervetuloa! Kyllä tänne mahtuu.