perjantai 6. helmikuuta 2009

Se vain meni niin


Kun kello tuli kaksitoista, olin pitänyt jo viisi oppituntia. Yksi niistä oli abien harjoituskuuntelu, joka oli samalla kurssikokeen osa. En tiedä, missä se vipaus oli tullut, mutta abit odottivat luokan oven takana jo puoli kymmeneltä ja hoputtivat alkamaan. Itsekseni ihmettelin, missä kaksi oppilasta viipyi, mutta en voinut asiaa auttaa.

Kahdeltatoista tuli ne kaksi kadonnutta lammastakin. Olivat vihaisia, ettei heille ollut ilmoitettu kokeen aikaistumisesta. No en minäkään ollut sitä tiennyt. En oikein vieläkään ole kärryillä, miten se niin meni, mutta meni vain. Yritin lohduttaa vihaista abia, ettei hänen ole kuinkaan käynyt. Laitan nauhan pyörimään uudelleen, niin hän saa kuunnella saman kuuntelun kuin muutkin. Kuuntelihan hän, mutta oli vihainen, että meni koe pieleen sählingin takia. (en ole vielä tarkastanut, menikö hyvin vai huonosti). Turhaa hän kiukutteli. Hän tuli kokeeseen kello kaksitoista ja minä laitoin nauhan pyörimään, sikäli ei pitäisi olla ongelmaa.

*******
Olin tänään suunnitellut mennä ulkoilemaan, kun on hyvä ilmakin, mutta oikean jalan pohja oli koko päivän tosi kipeä. Nyt kotona katsoin, onko sieltä verisuoni katkennut, kuten sormistani usein, mutta ei näkynyt mustelmaa, kova klumppu vain oli jalan alla. Kun sitä vähän painelin, kipeentyi koko jalka vielä enemmän. Mikähän kuppa sinnekin on mennyt. Ja huomenaamulla pitäisi lähteä Lappeenrantaan kieltenopettajien päiville. Toivottavasti pääsen kävelemään, että ei tarvitse muiden kantaa.

2 kommenttia:

Rouva Nordman kirjoitti...

Toivottavasti jalkapohja paranee pian! Kuulostaa aika erikoiselta tuo möykky.

Siitä huolimatta hyvää viikonloppua!

Kirlah kirjoitti...

Kiitos, Katilein. Parempaan päin on jalka menossa. Jokin verenpurkauma ilmeisesti, sillä musta läiskä ihan jalkapohjan keskellä. Mutta ei se päivän istumista koulutuksessa haitannut.