Vaihteeksi häissä

Harvoin pääsee nykyään häihin. Eilen tarjoutui meille sellainen tilaisuus. Jos joku nykyään häät järjestää, ovat ne sitten viimeisen päälle. On ruokaa, juomaa, leikkejä ja muuta ohjelmaa, morsiamen ryöstöä ja tanssia. Tällä kertaa oli vain sulhasen ryöstö, ja morsian sai sulhasen takaisin vain kirjoitettuaan runon häävieraiden antamista sanoista. Runo oli mainio, mutta morsian ei saanut sulhasta. Alkoi jo kyynel tulla morsiamen silmään - sulhanen oli kadonnut oikeasti. Ryöstäjillä ei ollut enää mitään käsitystä, mistä miehen löytäisivät. Tulihan tämä lopulta - oli lähtenyt käväisemään työpaikallaan!

Muutenkin oli hieman erilaiset häät kuin tavallisesti. Ei ollut vihkimistä! Tai oli vihkiminen, mutta se katsottiin ihan alkajaisiksi videolta. Tilaisuus oli ollut jo maaliskuussa parin todistajan läsnäollessa, ja juhla oli vasta nyt monista eri syistä johtuen. Mutta ei se tunnelmaa latistanut. Ihan oikeat hyvät häät olivat silti.

Ihan epistä oli yksi kilpailu. Jokaiselle jaettiin karkki, jonka kääreen pohjassa oli rakkauteen liittyvä mietelause. Kaikkia lauseita oli kaksi. Tarkoitus oli, että vieraat etsivät, kenellä on sama lause. Kolme ensimmäistä paria palkittiin. Mutta ennen kuin me kerittiin edes saada karkkeja, olivat ensimmäisinä karkkinsa saaneet jo löytäneet parinsa. Eivät päässeet muut edes kokeilemaan. Eikö tämä ollut epistä jos mikä :D
Eihän se palkinto mitään, mutta jalo kilpailu :)

Miehelle kävi köpelösti. Ennen ruokailua tarjoilija kysyi: "Otatko punaista, valkoista vai vettä?" Jostain syystä mies kuuli, että oli tarjolla olutta ja vettä, ja koska hän ei piittaa juoda olutta ja näki valkoviinikannun luuli sitä vedeksi. Niin sitten tarjoilija lorautti valkoviiniä, eikä sekään ole miehen mieleen. Joutui irvistellen juomaan sen. (hih)

Viinaa tyrkytetään

Minua ihmetyttää vieläkin se, miten alkoholipitoisia juomia tyrkytetään toiselle sumeilematta kielloista huolimatta. Ei auta kaunis "kiitos ei". Ei auta hieman jämäkämpi "kiitos ei". Ei auta käden laitto lasillekaan. On ruvettava selittelemään jos jonkinlaisia tekosyitä. Aina ei auta sekään, että sanoo olevansa kuski, silloinkin kuulee: "Kyllä sitä vähän voi ottaa".

Ylioppilasjuhlia kierrellessä tietysti asiaan kuuluu joka paikassa maljat alkajaisiksi. Kun kiertää monta paikkaa, ei välittäisi välttämättä olla ihan pöllyssä viimeisessä paikassa, eikä alkoholi muutenkaan ole välttämätöntä. Ilahduttavasti on monissa paikoissa jo automaattisesti kahdenlaista: alkoholiton ei ole enää mitään kummallisen poikkeavaa. Usein on kuitenkin sitten niin, että alkoholitonta on vain yksi lasi tarjottimella, ja jos joku muu ottaa sen, on tarjoilijan aina kuitenkin juostava erikseen hakemaan kuskille omansa.

Tänä vuonna en ollut itse kuskina, mutta kesken päivän muistin, että minunhan pitää ajaa auto koululta kumminkin illalla kotiin. Aloin siis vältellä väkevämpää juotavaa, mistä aiheutui muille heti ylimääräistä juoksemista ja vaivaa.

Toinen on sitten booli. Monissa paikoissa on boolimalja, josta saa itse käydä hakemassa juomista, jos haluaa. Ja niin on hyvä. Mutta on sitten paikkoja, joissa isäntä tuo automaattisesti täyden boolilasin nenän eteen, halusi tai ei. En tiedä, kenen edun mukaista on tuoda pöytään täysinäisiä lasillisia edes kysymättä, ja sitten kaataa ne pois, jos niitä ei ole juotu. Sattui nytkin niin, en ollut aikonutkaan juoda boolia, ja siihen se jäljiltäni jäi pöydälle koskemattomana. Näytti jääneen puoliksi juotuja lasillisia muiltakin.

Mietin aina tuota ihmisten suhtautumista viinaan. En muista, että minulle olisi koskaan tyrkytetty ruokaa samalla tavalla. En ole yksissäkään juhlissa vielä törmännyt sellaiseen, että isäntä tuo automaattisesti eteeni lihapullia ja hokee, että kyllä niitä nyt jonkin verran voi ottaa. Luulisi nyt tähän ikään mennessä jokaisen itse tietävän, mitä haluaa ja mitä ei.