Blääh. Olin niin onnellisesti unohtanut koulun sentään viikoksi, mutta miten se tuppasikin viime yönä uniin. Abit istuivat luokassa ja odottivat, että aloitetaan kuuntelutehtävä. Minulla vain ei ollut CD:tä, se oli jossain sadan metrin päässä olevalla toisella koululla. Lähdin sitä kävellen hakemaan. Sitten kun sitä piti kuunnella, ei ollut sähköä.
Kun piti tarkistaa yo-tehtävien oikeita vastauksia, ne olivat taas siellä toisella koululla. Oppilaat haukkuivat jo minua, että tuntia haaskaantuu, ei mitään ehditä ja yo-kirjoitukset painavat päälle. Kummallisinta, että ne olivat juuri niitä oppilaita, joilla itsellä oikeassa elämässä on aina tehtävät tekemättä ja jotka eniten pinnaavat!
Kun tuntia oli jonkin aikaa kulunut, oppilaat olivat vain lisääntyneet ja lisääntyneet, siellä istui ainakin 50 henkeä, osa jo lattiallakin. Mutta eivät ne enää olleetkaan niitä abeja, vaan ulkomaalaisia, jotka olivat tulleet suomea opiskelemaan.
******
Jokohan minä nyt olen alkanut stressata koulusta? Ihmeen kauan menikin, kokonainen viikko, ettei työ uuvuttanut jo etukäteen! Tammikuun puolivälissä pitäisi alkaa kansalaisopistossa suomenopetus, mutta vähän jännittää, ensinnäkin tuleeko sinne ketään ja tuleeko tarpeeksi, että ryhmä saadaan alkamaan. Jos joku tulee, niin ovatko samalla tasolla, vai onko niin että joku osaa jo loistavasti ja toinen ei osaa oikein alkeitakaan. Ja mikä oppikirja silloin otetaan. Voih, onneksi on vielä vähän aikaa miettiä.
Kun avasin aamulla tietokoneen, oli siellä viesti saksan etäoppilaaltani, että hän on nyt palannut Ruotsista ja aikoo suorittaa kesken jääneen saksan kurssin mahdollisimman pian. Hänelle piti alkaa kirjoittaa neuvoja referaattia ja kirjallisuusarvostelun tekoa varten. Kokeen olen onneksi lähettänyt hänen koululleen jo ennen joulua.
Sitten muistin, että onhan minulla vielä laukussani ennen joulua olleen uusintakuulustelun koekin tarkastamatta. Onneksi oli vain yksi tenttijä minun aineessani. Oppilas sanoi minulle ennen joulua, että älä pilaa joululomaasi hänen kokeensa takia, tarkasta vasta joulun jälkeen. Enkä minä tarkastanutkaan, mutta pilaantuu se loma tässäkin, kun huomasin, että koe oli rutistunut laukun pohjalle alimmaiseksi painavien kirjojen alle ja on siis yhä tarkastamatta. Saa se siellä kyllä luvan lojua laukun pohjalla vielä ainakin viikon.
Olisi se uni saanut jäädä näkemättä. Pilasi tässä minun hyvän päivän alun.