torstai 26. helmikuuta 2009

Olipa hiihtoloma


Ei tullutkaan meille hauska loma, kaikkea muuta. Paikkakunnalla oli riehunut mahatauti, melkein joka ikinen tapaamamme tuttu oli sen jo sairastanut. Jo heti maanantaina sairastui sitten vielä siskoni, äiti myös. Maanantaiaamuna menin kampaajalle kuten pitikin, mutta sillä aikaa äiti oli pyörtynyt ja kaatunut ja makasi kylpyhuoneessa verilammikossa. Hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Onneksi saimme hakea hänet jo kuitenkin seuraavana päivänä pois. Nenä ei ollutkaan murtunut, kuten aluksi luulimme, mutta kasvot ovat kyllä aika mahtavan näköiset.

Sitten sairastui isäkin. Mietin, että ihme, jos ei minuunkin tule tauti, kun kaksi kertaa sain jynssätä kylpyhuoneenkin basillien keskellä. Tuli se tauti minuun, mutta hyvin lievänä. Lähdimme kuitenkin eilen kotimatkalle suunnitellusti, tuo viiden tunnin ajomatka oli itselleni yhtä tuskaa, minulle oli noussut kuume, ja torkuin hupun sisällä melkein koko matkan. Matka ei ollut taudin takia tuskaa, mutta selkä ei meinannut antaa istua mitenkään päin.

Meiltä jäi matkalla tekemättä oikeastaan kaikki, mitä oli ajateltu, Tuurin kyläkaupan ohi tullessa vain kaihoisasti katseltiin sinne päin. En olisi mitenkään jaksanut siellä pyöriä. Mutta mitäs näistä. Onhan näitä kauppoja maailmassa nähty. Tämä oli nyt näköjään tällainen loma.

8 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Olipas mälsää! Toivottvasti ehditte vielä rentoutua muutaman päivän ennen arjen alkua.
Minäkin täällä vietän kotipäivää kuopuksen kanssa. Yleensä olemme olleet tosi terveinä, mutta alkukevät on ollut erilainen. Ilmeisesti vahvoja pöpöjä on liikkeellä vähän joka paikassa.
Voimia, iloa ja siunausta!

Anonyymi kirjoitti...

jotenkin tyypillistä säkää...lomalla on aikaa sairastaa, heh. itse olen maannut tämän lomapäivän melkoisen kovassa päänsäryssä, aamupalaakin sain alas vasta klo 13 jälkeen ja on se nyt pysynyt sisällä. heh, mikäs mulla ei sisällä pysyisi ja olisi tarttumatta reunoihin. toivotaan loppuviikosta parempaa!

Millan kirjoitti...

Kurja homma. Toivottavasti pian helpottaa. Aina ei tosiaan kaikki mene niinkuin suunnitellaan.

Kirlah kirjoitti...

Elina: Kyllä heti virkistyy, kun pääsi taas blogien ääreen!

Vilukissi: Minulla oli ennen kaameita migreenisärkyjä, mutta koskaan en muista olleeni poissa töistä niiden takia. Ne olivat tavallisesti loma-aikoina. Tyypillistä tunnollisuutta myös: Vaikka näkö sumeni ja sumun keskeltä näki vain siellä täällä viittaavia käsiä, ei pois voinut olla.

Millan: kyllä jo helpottaa. Ihmeen vähällä pääsinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kelju juttu, mutta jos yhtään lohduttaa, niin et oo ainut. Mulla muutamakin tuttavaperhe vietti hiihtolomansa Lapin hiihtomaisemissa - katsellen lähinnä vain posliinin syvyyksiin.

isopeikko kirjoitti...

ja taas tietää miksi on mukavaa olla terve :)

Anonyymi kirjoitti...

mun plokis on sulle haaste! sopii mahatautihin...

Kirlah kirjoitti...

Kutri: eli siis "puhuivat posliinipuhelimella Norjaan". tuonkin sanonnan olen oppinut tässä bloggaillessani.

Isopeikko: on se kai hyvä välillä sairastaa, että todella muistaa arvostaa terveyttä.

Vilukissi: kiitos haasteesta. vastattu on.