maanantai 9. helmikuuta 2009

Durasell-pupu


Taivas miten kiireinen päivä oli tänään, ja pitkä ja rasittava ja kaikkea siltä väliltä. Kahdeksaksi menin jo etäopettamaan, kuten joka ikinen aamu tässä jaksossa aina jonnekin huhtikuun puoliväliin saakka. Koneet toimivat aivan enkelimäisen loistavasti. Eipäs kun ei ihan. Yhtäkkiä alkoi kuulua jostain laitteitten sisältä korvia raastavaa ujellusta, kuin palovaroitin. Meinasin jo katkaista yhteyden ja alkaa alusta, mutta nyt auttoikin, kun otin mikrofonin syliini, paijasin, ja laitoin takaisin pöydälle!! Näin nenästävedettäviä ovat laitteetkin!

Ennen tunnin loppumista tuli rehtori jo hoputtamaan, että pitää mennä yo-kuuntelua valvomaan ja hyvissä ajoin valmistautumaan. Äkkiä siis läksyt näille, Tschüss ja auf Wiedersehen! Kakkosluokan ruotsin kaksoistunti olisi ollut seuraavana, mutta työnsin oppilaat äkkiä johonkin luokkaan, käskin kerätä ruotsiksi maalla ja kaupungissa asumisen etuja ja haittoja ja tehdä kappaleen harjoituksia niin kauan kunnes tulen takaisin. Koska juuri olin tulossa saksan tunnilta, olin kirjoittanut edut- ja haitat-sanat taululle saksaksi, mitä tietysti joku oli taivastellut koko tunnin, eikä palattuani ollut paperille ilmestynyt yhtäkään asiaa.

Yo-kuuntelu meni ongelmitta, kaikki toimi kuten pitikin, joten ei mitään erikoista lapsenlapsille kerrottavaa. Kuuntelun jälkeen jatkoin kakkosen tuntia, sanoivat jo kaivanneensa. Ai kun hivelee mukavasti!

Kun kakkosista päästiin, oli ykkösten kaksoistunti. Prepositiot unohtuneet, lukusanaat unohtuneet, kaikki unohtunut. Vihoviimeistä on se, että on yli kaksi kuukautta tyhjää jaksoa jossain aineessa. Juuri kun saa oppilaat oppimaan jotain, on nollajakso, ja ala seuraavassa jaksossa taas kaikki alusta.

Kahdeltatoista oli tämä kaikki tehty, suu kuin santapaperia, nälkä kurni (det suger i magen) ja juuri kun olin menossa syömään, olisi pitänytkin alkaa abien pitkän saksan harjoittelukuuntelu. Otimme sen vasta syönnin jälkeen. Meni harjoittelu kuulemma hyvin, toivottavasti huomennakin oikeassa koetuksessa.

Eikä se kaikki tuohon loppunut. Kahdelta alkoi ykkösen saksan kaksoistunti. Ja nyt vasta tätä kirjoittaessani huomaan, että sehän olisi pitänyt lopettaa jo puoli neljältä, mutta pidin varttia vaille neljään. Voi kurjuus sentään. Ei mikään ihme, että alkoivat jo puoli neljältä haukotella ankarasti ja vilkuilivat kelloa. Ihme, ettei kukaan sanonut mitään. Hyvänen aika! Sentään varttitunti yliaikaa! Minua ei näköjään mikään saa pysäytetyksi, kun oikein vauhtiin pääsen.

2 kommenttia:

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Minä lasteni kans kävin nuo kieliopit läpi ½ tuntia, ilta ennen kokeita, hyvin meni. Koulussa keksin kivoja esimerkkejä, oppilaitten omasta maailmasta, omista harrastuksista.

Kirlah kirjoitti...

Kaikilla vanhemmilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, ei ehkä voimia töiden jälkeen tai ei ehkä jonkin aineen osaamista.

Eikä kertaaminen noin äkkiä käy, jos vaikka koko kielioppi on epäselvä. Riippuu kulloisestakin tapauksesta.