Blääh. Olin niin onnellisesti unohtanut koulun sentään viikoksi, mutta miten se tuppasikin viime yönä uniin. Abit istuivat luokassa ja odottivat, että aloitetaan kuuntelutehtävä. Minulla vain ei ollut CD:tä, se oli jossain sadan metrin päässä olevalla toisella koululla. Lähdin sitä kävellen hakemaan. Sitten kun sitä piti kuunnella, ei ollut sähköä.
Kun piti tarkistaa yo-tehtävien oikeita vastauksia, ne olivat taas siellä toisella koululla. Oppilaat haukkuivat jo minua, että tuntia haaskaantuu, ei mitään ehditä ja yo-kirjoitukset painavat päälle. Kummallisinta, että ne olivat juuri niitä oppilaita, joilla itsellä oikeassa elämässä on aina tehtävät tekemättä ja jotka eniten pinnaavat!
Kun tuntia oli jonkin aikaa kulunut, oppilaat olivat vain lisääntyneet ja lisääntyneet, siellä istui ainakin 50 henkeä, osa jo lattiallakin. Mutta eivät ne enää olleetkaan niitä abeja, vaan ulkomaalaisia, jotka olivat tulleet suomea opiskelemaan.
******
Jokohan minä nyt olen alkanut stressata koulusta? Ihmeen kauan menikin, kokonainen viikko, ettei työ uuvuttanut jo etukäteen! Tammikuun puolivälissä pitäisi alkaa kansalaisopistossa suomenopetus, mutta vähän jännittää, ensinnäkin tuleeko sinne ketään ja tuleeko tarpeeksi, että ryhmä saadaan alkamaan. Jos joku tulee, niin ovatko samalla tasolla, vai onko niin että joku osaa jo loistavasti ja toinen ei osaa oikein alkeitakaan. Ja mikä oppikirja silloin otetaan. Voih, onneksi on vielä vähän aikaa miettiä.
Kun avasin aamulla tietokoneen, oli siellä viesti saksan etäoppilaaltani, että hän on nyt palannut Ruotsista ja aikoo suorittaa kesken jääneen saksan kurssin mahdollisimman pian. Hänelle piti alkaa kirjoittaa neuvoja referaattia ja kirjallisuusarvostelun tekoa varten. Kokeen olen onneksi lähettänyt hänen koululleen jo ennen joulua.
Sitten muistin, että onhan minulla vielä laukussani ennen joulua olleen uusintakuulustelun koekin tarkastamatta. Onneksi oli vain yksi tenttijä minun aineessani. Oppilas sanoi minulle ennen joulua, että älä pilaa joululomaasi hänen kokeensa takia, tarkasta vasta joulun jälkeen. Enkä minä tarkastanutkaan, mutta pilaantuu se loma tässäkin, kun huomasin, että koe oli rutistunut laukun pohjalle alimmaiseksi painavien kirjojen alle ja on siis yhä tarkastamatta. Saa se siellä kyllä luvan lojua laukun pohjalla vielä ainakin viikon.
Olisi se uni saanut jäädä näkemättä. Pilasi tässä minun hyvän päivän alun.
11 kommenttia:
huh...jotenkin muakin alkoi stressaamaan...musta ei olisi (ei ainakaan enää) suunnittelemaan aina jotakin alusta...toki nytkin teen pankissa myyntityötä, mutta opettajaksi yms musta ei olisi, liian paljon erilaisia ihmisiä edessä ja vastuulla...anna kokeen olla laukussa, tulee se työaikakin taas eteen.
Unta en sentään ole koulusta nähnyt (vaikka usein näenkin), mutta kaivoin esille lukion kahden ranskan ryhmän kokeet ja tarkastan niitä tässä samalla. Ysiluokan enkut jos jaksaisi huomenna... Ranskanryhmäni ovat pieniä ja ihania, mutta eikös vain yksi ole kirjoittanut kaksi "ainetta" (siis niitä viestinnällisiä kirjallisia, laitoin kokeeseen kaksi aihevaihtoehtoa, mutta vain yksi piti kirjoittaa). Yksi suomentanut toisesta tehtävästä kaiken, vaikka vain "souligné" eli alleviivatut piti...
Aika paha uni tuollainen.
Itse olen ollut kiittimet ristissä siitä, ettei ole tarvinnut koulussa käydä opettamassa yli 6 vuoteen.
Ei ole minun lajini...
Mutta syvä kunnioitukseni niille ihmisille, jotka tätä vaativaa ja raskasta työtä tekevät!
No voi harmi tuollaista unta, samanlaista on silti käynyt minullekin joskus. Olen myös nähnyt kolme kertaa unta, jossa erään oppilaan äiti pyytää minulta anteeksi. Tilanne oli sellainen, että jouduin sanomaan äidille, että lapselle pitää hakea apua. keskustelun aikana äiti kiitteli ja mielestäni keskustelu käytiin hyvässä hengessä. Sitten myöhemmin äiti haukkuikin minut. Pahoitin siitä itsekseni mieleni, koska yritin vain tehdä työni hyvin ja tiedän, että teinkin. Mitään oikeaa anteeksipyyntöä tietenkään ei tullut. Ehkä alitajuntani halusi armahtaa minua.
Hyvää uutta vuotta!
Vilukissi: kauhistus, ei ollut tarkoitus stressata ketään. tiedän kyllä, että sellainen tarttuu.
Villasukka: Minä taas yleensä en näe unta koulusta, pitäisiköhän tämä tulkita niin, että sinne on jo ikävä. (Herra varjelkoon!)
Minulla ei nyt ole onneksi lomalle enempää kokeita, kuten usein oli. Mutta matkalle en sentään ole kokeita koskaan ottanut, kuten eräs kollegani, jonka kanssa kerran oltiin Roomassa. Aina iltaisin hotellille tulon jälkeen hän rupesi korjaamaan kokeita ja minä viihdytin itseäni miten parhaiten taisin. Opettaja ei siis ole maailman viihdyttävintä matkaseuraa.
Äijä: kiitos osanotosta. Voi kuinka monta kertaa vuosien mittaan olen halunnut vaihtaa ammattia.
Varsinkin silloin, kun minulla oli puolet opetuksesta yläasteella. Yläasteikäiset eivät ole niitä helpoimpia opetettavia.
Ja silti juuri ennen joulua sanoi eräs entinen oppilaani, joka oli meillä jonkun sijaisena: Tietäisitpä, millaisia oppilaat ovat kaupunkikouluissa! tämä on kuulemma vielä siedettävää niihin verrattuna.
Kyllähän minä olen suurten koulujen kollegoilta kaikenlaista kuullut. Tiedän vain sen, että jos joutuisin isossa koulussa olemaan, en enää tätä hommaa tekisi. Niin kivaa kuin itse opettaminen onkin, mutta tunnit yläasteellakin nykyään tahtoo olla suureksi osaksi äitinä, isänä ja kasvattajana olemista, eikä päästä itse asiaan ollenkaan.
Katilein: Vanhempien on usein vaikea hyväksyä, että lapsi tarvitsisi apua. Erityisopetukseenkin liittyy vielä kummallisia myyttejä. Ei ymmärretä tosiasiaa, että yksi oppii jonkin asian nopeammin, toinen hitaammin.
Yhteiskunnassa toisaalta toitotetaan yksilöllisyyttä ja yksilön oikeuksia, toisaalta pelätään massasta erottumista.
Oikein antoisaa tätä vuotta; olkoot se tulvillaan terveyttä ja mukavia asioita ja olkoot se vielä meille kaikille stressivapaa vyöhyke!
Nauti loppulomastasi!
Kiitos vilukissi, hyvää alkanutta vuotta sinullekin. vältetään stressiä kaikin voimin ja keinoin.
Voi kamaluuksien kamaluus!
Pitäisiköhän sinun ruveta kapinalliseksi omassa elämässäsi?
Tunnollisuus kasvattaa stressiä.
Hunsvonttielämän opiskelu saattaisi vähentää painajaisia.
Toivon, että näet tänä vuonna oikein kauniita tai kevyen hullunkurisia unia!
Katja Tanskanen: Juu, liika tunnollisuus on pahasta, mutta myös liika hunsvottius. Se se vasta stressaakin, jos kaikki asiat ovat levällään, en suosittele.
Lähetä kommentti