perjantai 12. joulukuuta 2008

Kerrankin omatoimisuutta


Nyt on nekin ropinat pidetty. Eilen illalla julkistettiin paikkakuntamme Lucia. Eilinen oli todella rankka päivä. Heti koulun jälkeen menin parin nordenilaisen kanssa kotitalousluokkaan leipomaan lussepullia, mitä kesti yli kolme tuntia. Sen jälkeen koristelut ja kahvikuppien laitot ja itse juhla.

Juhla oli tunnelmallinen kuten tavallisestikin, mutta kyllä olivat jalat illalla muusina. Olen vieläkin niin väsähtänyt, että en kuvittelekaan tekeväni tänään enää muuta kuin ottaa rennosti.

Mutta oppilaat olivat tosi kivoja ja huomaavaisia, erittäin oma-aloitteisia. Meillä on ollut tapana, että Lucia-kulkueeseen osallistuvat oppilaat kaatavat yleisölle kahvia ja myyvät arpoja. On ollut sellaisiakin ryhmiä joskus, että oppilaat ovat koko ajan valittaneet, eikö saisi jo mennä, ei me jakseta, ei huvita jne. Mutta eilen illalla ihan oma-aloitteisesti kysyivät, tarvitsemmeko apua jälkien korjaamisessa. Kyllähän apu oli tervetullutta, ja työ sujuikin nopeasti, kun oli monta kättä tekemässä.

Kun tänään menin keräämään Lucia-vaatteet pois, oli ne laitettu siististi henkareille, kynttilät ja nauhat järjestyksessä omassa laatikossaan, roskat kerätty pois. Ja ilman että olin etukäteen sanallakaan edes vihjaissut asiasta. Usein aiempina vuosina ovat olleet vaatteet huiskin haiskin jopa lattialla, ja roskaa jostain syystä ylen määrin. Ihanaa nähdä nuoria, jotka ymmärtävät, että järjestys ei pysy, ellei sitä koko ajan aktiivisesti pidä yllä. Ja että jokaisen maailmassa tulisi aina korjata omat jälkensä. Kiitos, kiitos. Muutenkin ymmärsivät olla omatoimisia ja itsekin huolehtia asioista, ei tarvinnut koko ajan potkia persuuksille. (anteeksi sanavalinta).

5 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Ihanan omatoimisia nuoria, harvat aikuisetkaan ymmärtävät olla noin fiksuja. Tuntuu, että nykyään täytyy kaikki neuvoa, kukaan ei osaa ajatella itse.

Kiitos hyvästä kommentista blogissani ja mukavaa Lucianpäivää!

kirlah kirjoitti...

Kiitos kiitos.
Tuosta omatoimisuudesta vielä: kun olimme 5 vuotta sitten muuttamassa tytärtä edellisen kerran, tulivat uudet asukkaat sisään samassa oven avauksessa kuin me lähdimme. He katselivat hämmästyneinä ympärilleen ja ihmettelivät, että olimme siivonneet jälkemme. Kiittelivät kovasti.

Onko niin, että ihmisiltä alkaa hävitä taju siitä, että omat jälkensä on aina korjattava ja siistittävä? Minä en ainakaan mitenkään ilkeäisi jättää sotkujani toisten riesaksi.

Annikki kirjoitti...

"harvat aikuisetkaan ymmärtävät olla noin fiksuja" - hiljattain olin eräällä bensa-asemalla ruokajonossa - perään tuli kolme vähän siilitukkaista jne. nuorta miestä, ja viinakin siinä vähän haiskahteli ja ääni kuului - vuorollani en yltänytkään (olen siis lyhyt) takarivin juomalaseihin - takana oleva nuori huomasi seikan heti ja aikoi ojentaa minulle lasin, mutta hoksasi sitten heti vielä sen, että veti vain korin lähemmäs, että ei tarvinnut hänen koskea minulle tulevaan lasiin - taas kerran olin yllättynyt odottamattomalta taholta tulleesta kohteliaisuudesta

aimarii kirjoitti...

On aina ilahduttavaa, kun nuoret ovat huomaavaisia ja kohteliaita. Mielestäni heitä kyllä löytyy. Eikä kiitos ja ole hyvä sanatkaan ole unohtuneet.
Lucia-kulkuetta sain seurata joskus työelämän aikana, kun kulkue oli aamuvarhaisella tuomassa valoa sairaalan osastoille.

kirlah kirjoitti...

Tosiasiahan on se, että suurin osa nuorista on mukavia, kohteliaita, kivoja ja ystävällisiä. Mutta ei tarvitse olla joukossa kuin yksi huithapeli, joka saa aikaan valtavan negatiivisen latauksen. Tulee tunne, että "kaikki" ovat samanlaisia.

Mutta niinhän se on joka asiassa. Ulkomailla ei tarvitse kuin yhden suomalaisen töpeksiä, niin kukaan ei enää huomaa niitä tuhatta hyvin käyttäytyvää suomalaista.