maanantai 29. joulukuuta 2008

Liimaa pääsi taas viemäriin


Viikon sisällä on sattumalta useampikin henkilö valittanut, että vain harva ihminen ymmärtää kielellisiä vitsejä tai ylipäätään on kiinnostunut kielellisistä asioista. Varsinkin vitsit, jotka perustuvat sanojen kaksoismerkitykseen, menevät monella yli hilseen tai sitten ajatus jää jumettamaan yhteen kohtaan.
Mutta onko sekään sitten vaarallista, jos kumpikin ymmärtää asiat eri tavalla ja nauttii kuulemastaan omalla tahollaan ja omalla laillaan?

Eräs tuttavistani oli ollut kaupungin torilla ja ostanut jouluarpoja. Myyjä oli sanonut:
-Nämä ovat niitä rasva-arpoja.
-Mitä ihmettä ne sellaiset ovat?
-No kun joka arvassa lukee: ei voita!
Tähän oli tuttavani vastannut:
-Nehän ovat päin vastoin rasvattomia arpoja, jos kerran ei voita.
-Ei kyllä ne ovat rasva-arpoja, niissähän lukee, että ei voita!
Tässä vaiheessa oli tuttavani kuulemma halunnut töytäistä arvanmyyjän nurin.

Toiselta tuttavaltani meinasi mennä hermot eräitten toisten ymmärtämättömien takia. Tilanne sattui tuttavan työpaikalla. Tuttavan työkaveri oli kirjoittanut monistuskoneen viereen:
-Musta tuntuu, että värikasetti on loppumassa.
Tähän tuttava oli kirjoittanut perään vastaukseksi:
-Niin mustakin!
Kumpikin oli hihitellyt asialle, mutta kolmas ja neljäs työkaveri olivat huulet roikkuen tuhahdelleet, että mikä tuossa nyt muka oli vitsinä!

Sanojen ja lauseiden monimerkityksisyys tuo monenlaisia yllätyksiä. Itse hihittelin eräänä päivänä keskustelupalstalla näkemälleni jutulle.
Siellä joku nainen kertoi hakanneensa puita koko päivän. Muutaman muun ihmisen repliikin jälkeen joku kysyi kyseiseltä naiselta, olivatko tämän lihakset kipeät hakkaamisen jäljiltä, johon nainen vastasi heti, ettei häntä ole hakattu.
Monen monen repliikin jälkeen samainen nainen kirjoitti, että hän nyt vasta tajusi, että tarkoitettiinkin hänen puiden hakkaamista eikä sitä että häntä itseään olisi joku hakannut.

Internetin keskustelupalstat ovat hauskoja luettavia siinäkin mielessä, että siellä usein joku heittää nimenomaan jonkin kieleen perustuvan vitsin, jota sitten asian ymmärtäneet vääntävät puoleen jos toiseenkin ja riemuitsevat hyvästä huumorista. Aina saattaa olla joku, joka ei ole asiaa ymmärtänyt ja tuhahtelee ja kärttää selitystä, mutta muut eivät kerro, kun ei toinen kerran ymmärrä. Tällaisen kielijutun (se on kylläkin jo vanha vitsi) luin pari päivää sitten internetistä, ja joku oli siellä jo ihan käärmeissään, kun ei tajunnut:
Mikä ero on lauseilla:
Liimaa pääsi viemäriin. ja: Liimaa pääsi viemäriin!

10 kommenttia:

olematon kirjoitti...

Päivittäin pelaan sanojen kaksoismerkityksillä.

Saatan ihan ventovieraille heittää lauseita, jotka voidaan käsittää kahdella (useammalla) tavalla. Jos joku ei ymmärrä sitten ei, hän ymmärtää sanomani yhdellä tavalla ja se siitä, mutta se on aina ilon hetki kun joku ymmärtää heti ja heittää pallon takaisin :)

kirlah kirjoitti...

Kielellinen huumori on ilmeisen vaikea laji. Samoin kuin kaikenlainen muukin huumori. Olen tullutkin siihen tulokseen, että ei ole olemassa huumorintajuttomia ihmisiä, on vain erilaista huumorintajua.
Tästä esimerkkinä vaikkapa eri kansallisuudet, eri ikäpolvet, eri sukupuolet, eri murretaustaiset.

Olen huomannut, että vieraalla kielellä ei kannata kertoa kielivitsejä äidinkieltä puhuvalle. Siinä saa aina nenilleen.
samoin mitä enemmän karttuu ikää opettajan ja oppilaiden välille, sitä varovaisempi pitää olla huumorin kanssa. Kumpikin saattaa olla huumorintajuisia, mutta kumpikin omalla tavallaan.

olematon kirjoitti...

Niin ja ironia on sitten ihan oma juttunsa. Kierkegaard nimeää sen olemisen tasoksi. Se ei ole vain kielellistä temppuilua vaan tapa nähdä maailma.

Työkaverini kanssa pystymme puhumaan ummet ja lammet tarkoittamatta mitä sanomme. Ulkopuolinen, jos ei myös ole ironikko, ei kykene erottamaan puhummeko totta vai emme. Aina en edes itse tiedä ironisoiko kaverini vai ei :) Eikä ironian ymmärtäminen ole iästä/ koulutuksesta kiinni...

Tiedän yhden ihmisen, joka on hyvinkin korkeassa virassa, mutta hän ei ymmärrä ironiaa ollenkaan. Hän huomaa, että nyt jokin ei ole kohdallaan, mutta siihen se sitten jääkin.

kirlah kirjoitti...

Kierkegaardista ja hänen filosofiastaan en tiedä, en ole yhtään perehtynyt filosofiaan. Se aihepiiri on alkanut kiinnostaa vasta nyt vanhempana. Olenkin alkanut filosofian opinnot salaa sinun blogisivuiltasi, sieltä vähän niin kuin pieninä annoksina kerrallaan.

Mutta mitä sen sijaan ironiaan käytännön tasolla tulee, sehän on yleensä tilannesidonnaista, se ei ihan ulkopuoliselle voi auetakaan.

Toisaalta jos ajattelen meidän työyhteisöämme, jossa samassa huoneessa olemme samat ihmiset työskennelleet jopa kymmeniä vuosia, voimme ironisoida ja vetää rankkaakin huumoria, josta joku satunnainen vierailija sanoo, että huh, huh. Mutta säälittää pari sellaista, jotka eivät ole näiden vuosienkaan jälkeen päässeet samalle aaltopituudelle. Heillä mahtaa olla kärsimystä.

vilukissi kirjoitti...

aivan...heh...piti hetken tuijottaa liimajuttua...kivalta näyttääs, jos liimaisin tämän laajakaistanaamani tai siis pääni viemäriin ...tai kaataisin erikeepperini viemäriin...hauskoja juttuja...

kirlah kirjoitti...

Tässä "liimaa pääsi" tai "liimaap pääsi" on juuri se suomen kielen juttu, että suomeakaan ei aina kirjoiteta niin kuin sanotaan.

Vanha lausepari samasta asiasta: Anna tulee. Anna(t) tulla! eli käskyssä kuuluu ns. jäännöslopuke, joka puheessa kuuluu, mutta ei näy kirjoitettaessa. Mm. Simo Frangén on kuuluisa siitä, että hänellä ei ole puheessa jäännöslopuketta. Hän sanoo esim: Tule tänne! sen sijaan että sanoisi: Tule(t) tänne, kuten käskyssä "kuuluisi" sanoa.

Mummeli kirjoitti...

Noniin, jäin heti koukkuun. Arvaapa meneekö mulla nyt koko uusi vuosi tietsikalla!

Minusta tuntuu, että mulla on vanhemmiten tullut lukivika. Luin parikin kertaa sen liimajutun, kun ajattelin, että taas mummulla menee joku kirjain ohi. Sitten, kun tajusin vitsin, täytyi hakea räsy ja pyyhkiä näyttö.

Ihania juttuja!

kirlah kirjoitti...

Mummelille: kiitos kehuista.
Haitanneeko mitään, jos tietokoneella koko uusi vuosi menee, hyvään tarkoitukseenhan se menee!

Sylvia kirjoitti...

Ihanaa! Löytyi taas uusi kiva blogi! Laitoin heti suosikkeihini!

Minä olen Ruotsin "huumorikaupungissa" Göteborgissa asuva suomalaissyntyinen toimittaja.
Meillä täällä naurattaa juuri tällaiset kaksimieliset kielikukkaset joita ulkopaikkakuntalaiset eivät useinkaan käsitä, tukholmalaisista nyt puhumattakaan!

Suosikkikotisivuihini kuuluu Avigsidan, josta löytyy paljon hauskaa asiaa, varsinkin yhdyssanojen erilleenkirjoittamista, semmoisia kuin esim. brun hårig sjuk sköterska! Katsokaapas vaikka te jotka hallitsette toisen kotimaisen (minulle ensimmäisen!) kunnolla! http://www.avigsidan.com/ ja sitten Sär skrivningar, vaikka onhan ne muutkin "osastot" ihan kivoja.

kirlah kirjoitti...

Sylvia: Kiitos! Ja kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Kielijutut ovat aina kivoja.