Mitä olisivat suomalaiset mustat marraskuu ja joulukuu, ellei olisi pikkujouluja ja kaikenlaista pientä kivaa tapahtumaa, jotka vievät huomion pois ravasta ja vesisateesta.
Viime sunnuntaina oli kirkossa Mikko Kilkkisen joulukonsertti. Hieno tilaisuus, iki-ihanat joululaulut kuten Oi jouluyö tulivat todella komeasti ja puhtaasti.
Tiistaina oli vuorossa kaikkien kouluasteiden oppilaiden yhteinen musiikki- ja teatteri-ilta. Alaluokkalaisillakin oli omia bändejä. Huomiotani kiinnitti se, että suomalaisilla on todella tapana esittää nopeat ja reippaat kappaleetkin kuin virsiä veisattaisiin. Vähän voisi olla ehkä tempoa lisää, samoin elävyyttä. Muuten oli oikein kivaa kuunneltavaa ja katsottavaa.
Yläluokkien joulunäytelmässä sheikki tuli etsimään joulupukin tontuista itselleen vaimoa, mutta kaikissa oli jotain vikaa, kenellä huonot hampaat, kuka muuten vain haisi kamelille. Yleisöllä oli tosi kivaa.
Väliajalla sain arpajaisista peräti kahdella arvalla palkinnon: kalanperkuulaudan ja kaunista kukkaista kirjepaperia.
Eilen illalla oli puolestaan lukion puurojuhla, jonne oli kutsuttu vanhemmatkin. Tuloaulassa tarjoiltujen glögien jälkeen siirryttiin auditorioon seuraamaan kakkosluokkalaisten näytelmää, jonka yksi oppilaista oli kirjoittanut. Sekin oli riemastuttavaa katsottavaa, joulupukki otti osaa Talent-kilpailuun ja voitti, minkä jälkeen hän riehaantui juhlimaan jonkun kaunokaisen kanssa kolme viikkoa, ja muori oli jo epätoivoissaan. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, hieno esitys.
Ykkösluokkalaiset järjestivät kilpailun, jossa kolme ryhmää: opet, kakkoset ja kolmoset kilpailivat luovuudessa. Muovailuvahoista piti muovailla "Joulun ihme" -teos. Jouduin itse opettajien ryhmään ja mielestämme meillä oli ihan kelvollinen teos, mutta yleisön mielestä oppilailla oli parempia. Nyyh!
Puuron ja kahvin äärellä juttelimme vanhempien kanssa ja lauloimme yhteislauluja. Kuoron tytöt lauloivat niin sydämeenkäyvästi tunnelmallisia lauluja. Näin jonkun vanhemman pyyhkivän silmiäänkin laulujen aikana. Tunnelma oli lämmin, jouluinen ja minusta tuntuu, että kaikki olivat ihan tyytyväisiä iltaan. Ja mikä ihanaa, sain kuudelle saksalaiselle oppilaalle majapaikankin, enää kahdelta puuttuu, mutta kysymme ysiluokkalaisilta.
Kolmosten ei tarvinnut esittää ohjelmaa, koska he huolehtivat tarjoilusta. He olivat myös järkänneet myyjäiset kartuttaakseen luokkarahastoaan. Itse pääsin ostopöydän ääreen vasta loppupeleissä, joten kakut yms. olivat jo menneet, mutta ostinpa kuniin ovikranssin, jossa oli ihan oikeita käpyjäkin. Kaikki oli oppilaiden itse tekemää. Eräs oli tehnyt upean piparkakkutalonkin, joka huutokaupattiin. Talo lähti rehtorin matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti