Tässä jääveistos, josta eilen kirjoitin. Pakkauksessa oli vielä pari pussia uusille veistoksille, mutta säästän ne ensi vuoteen ja laitan karamelliväriä sisään väriaineeksi. Ainakaan meidän suurella pihalla eivät pelkät jäänväriset oikein erotu.
Pakastimessa jäätyi lintu hyvin. Sitä vain ei voinut laittaa heti pakastimeen, sillä toinen puoli olisi tullut laudan tasaiseksi, koska en saanut millään täytetyksi pussia ihan kokonaan vedellä. Illalla oli nollassa keli, joten hain veistoksen takaisin pakastimeen ennen nukkumaanmenoa. Vien taas illalla ulos koristeeksi. Kummalliseksi on siis mennyt Suomen talvi. Ennen vietiin asioita ulos jäätymään, nyt ne tuodaan ulkoa sisään samaa tarkoitusta varten.
Lämpimistä talvista puheen ollen luin jo ennen joulua Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, joka kertoo juuri kasvihuoneilmiöstä. Tapahtumat sijoittuvat ajassa parikymmentä vuotta tästä eteen päin. Vaikka kirja on kirjoitettu romaanin muotoon, se tuo tieteen valossa hyvin esiin, millainen tulevaisuus meillä saattaisi olla. Kun kaikki maailman savupiiput työntävät saastetta, kerääntyy jäätiköiden pinnalle mustaa nokea, joka vangitsee auringon lämmön ja sulattaa vauhdilla jäätiköitä.
Tämän uskon kakistelematta. Kun nyt jouluna poltimme uunissa lahjojen käärepaperit, oli ulkona lumella piha mustanaan savupiipusta lentänyttä mustaa nokea ja hiiltynyttä paperia. Ja me poltimme sentään vain pari muovipussillista! Mitä sitten yötä päivää tupruttelevat tehtaanpiiput, ja vielä pahempia myrkkyjä!
Monet tiedemiehet ovat ennustaneet myös uutta jääkautta. En ole ennen oikein ymmärtänyt, miten se voisi olla mahdollista, ilmastohan lämpenee, mutta kirjan luettuani käsitän senkin asian ja uskon hyvinkin. Mutta enpä paljastakaan enempää, jos joku vaikka haluaa lukea kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti