Muutto on rankkaa, oli se sitten oma tai toisen. Eilen kannoimme selkä vääränä tavaraa muuttoautosta tyttären uuteen taloon. Näytti siellä olevan selkä vääränä muillakin. Ohikulkijat olivat kiertyä korkkiruuville, kun oli niin mielenkiintoista katsottavaa. Yksikin mummo potkutteli rollaattorilla ja töksäytti suoraan lumipenkkaan, hyvä ettei nokalleen mennyt.
Kivahan se on, että ihmiset viihtyvät. Postilaatikollakin oli tiirailijoita ihmettelemässä, mitä laatikon kyljessä lukee. Kun me aikoinamme muutimme nykyiseen taloomme, ja mummot alkoivat kaivaa silmälaseja nähdäkseen paremmin postilaatikosta nimen, nikkaroi mies kymmenen senttiä korkeat kirjaimet laatikon yläpuolelle, että huononäköisetkin näkevät ilman laseja. Hän suunnitteli vielä pihaantuloaukon suurentamistakin, että näkevät pihaankin paremmin. Jonkun kun piti oikein tulla kuusiaidan sisäpuolellekin, kun ei muuten nähnyt, mitä pihassa on.
Meille riitti eilisessä muutossa hommaa vielä tällekin päivälle, sillä vävypoika putosi tikkailta kolmisen viikkoa sitten ja joutui polvileikkaukseen. Hän ei voi kuin kulkea kainalosauvoilla, joten kaikenlaista kantamista, kiipeilyä ja muuta pientä ja suurta työtä oli tarjolla. Mutta hyvin meitä sitten nukuttikin olohuoneessa patjalla rojujenkin keskellä. Ei tarvinnut kolmevuotissynttäreitä juhlivan Aatu-pojankaan unta houkutella, heti sammui uuden oman huoneensa sänkyyn.
5 kommenttia:
Heh heh! Hauskaa tuo ihmisten ylenmääräinen kiinnostus :) Ilmeisesti teillä on siis ollut kelpo hytöliikuntaviikonloppu!
..no hienoa, kun osaa kirjoittaa. Siis hyöty!
Todella hyötyviikonloppu. Alkoivat jo nilkat ja selkä sanoa sopimustaan irti.
Ei tuo ihmisten uteliaisuus paha asia ollut, sehän on ihan luonnollista, mutta huvitti vain.
Mutta se ei ole kivaa kun vielä nykyäänkin kylällä kulkiessa vanhempi väki meinaa joskus ajaa autolla ojaan, kun kuski tuijottaa tunteakseen ja oikein kurkottaa kaulaansa ja hiljentää vauhtia, että varmasti saisi selvää, kuka siinä menee ja mitä se sinne päin tähän aikaan on menossa!
Ihminen on laumaeläin. Se uteliaisuus on osa tutustumisriittejä (kukahan toi on?), omista asioista huolehtimista (mitähän tuo saa aikaan meidän arkiseen rauhaan?) ja itsensä esittelyä (mää näytän tältä, huomaakko?). Luulee peikko :)
Hah, riemastuttava tuo mummo joka töpsähti lumipenkkaan :D
Lähetä kommentti