Eilen illalla avasin innoissani Saksasta tulleen sähköpostin, mutta voi kauhistus, millaisia uutisia! Sieltä olisi tulossa tänne porukkaa vaikka huru mycket! Oli puhe alkusyksystä, että yritän etsiä majapaikan 4-5:lle nuorelle noin 10 päiväksi huhti-toukokuun vaihteessa. Nyt opettaja ilmoitti, että vanhempainkokouksessa oli ilmennyt, että 10 oppilasta haluaisi tulla Suomeen Schulpraktikumia tekemään. Opettaja pyysi minua hankkimaan 8:lle oppilaalle isäntäperheen.
Voi hyvänen aika sentään, miten kukaan perhe vielä tietää, mitä he tekevät ensi keväänä. Ongelmana on sekin, että venäjänopettajalla on joka vuosi ollut Pietari-kurssi, johon kuuluu Pietarin-matka, ja mitä minä kuulinkaan! Ope oli suunnitellut matkaa juuri samaksi ajankohdaksi, ja itse olin ajatellut pitkästä aikaa lähteä mukaan tuolle matkalle.
Nyt joku miettii, että mitä minä höyryän, ainahan nyt isäntäperheitä löytyy! Mutta ei se täällä ole niin helppoa, kun oppilaita on enää hyvin vähän. Suurella osalla oppilaista on jo jossain vaiheessa ollut ulkomaisia vieraita: Lions-clubin järjestämiä tai muiden kanavien kautta. Sitten on aina joukko, joille ei vain yksinkertaisesti mahdu tai tilanne ei muuten salli. Ja jottei liian helpoksi kävisi, ope Saksasta ilmoitti, että hänen pitäisi välttämättä saada tietää joulukuun 12. päivään mennessä, onko kaikilla majapaikka. Huokaus. Nyt alkaa siis todellinen oppilaiden hiillostaminen.
2 kommenttia:
Juu ei käy kateeksi. Meidänkin täytyy huhtikuuksi löytää isäntäperhe 20 nuorelle! (10 saksalaista, 10 italialaista)
Kiva kuitenkin, että Suomesta ollaan kiinnostuneita. Olen tietysti ihan tyytyväinen, että on mahdollisuus oppilaiden saada kansainvälisiä kontakteja, mutta meidän pieniin oppilasmääriin suhteutettuna (11-15 oppilasta aina luokallaan lukiossa) pienenkin henkilömäärän majoittaminen on joskus hankalaa. Täytyy kyllä sanoa, että vuosi vuodelta ovat oppilaat avoimempia uusille ulkomaisille kontakteille. Tämä työ siis kannattaa.
Lähetä kommentti