Siunattu hulluus

No nyt sitten tuli käytyä katsomassa toinenkin kesäteatteriesitys, Aapelin Siunattu hulluus. Tasoero keskiviikkona nähtyyn esitykseen oli huomattava. Mutta onhan tämä kyllä paikkakunnalla toiminut amatööriteatteri jo 30 vuotta, ja koko ajan ollut sama ohjaajakin, joten kokemusta on. Näyttelijät ylsivät hyvään tasoon, tuntui kuin olisi ollut ammattinäyttelijät asialla. (Selvyyden vuoksi täytynee mainita, että keskiviikkoisessakin esityksessä näyttelijät tekivät kyllä parhaansa, mutta toteutuksen olisi ehkä voinut tehdä toisin tai sitten valita toisenlaisen kappaleen).

Lavasteratkaisut olivat erinomaisia pienestä esitystilasta huolimatta. Teatteriryhmä on jopa saanut rannasta hyvältä paikalta rinteestä vakituisen esiintymispaikan kiinteine istuinpenkkeineen ja esiintymislavoineen.
Paikallista teatteria käy senkin vuoksi mielellään katsomassa, että näyttelijät ovat kaikki tuttuja, useat entisiä oppilaita. Vain yksi henkilö oli ihan vieras, täytynee ottaa selvää, ettei vaan hänkin ole entinen hyvänpäiväntuttu.

On muuten ihme juttu, miten suomalaiset pukeutuvat aina kalenterin mukaan eikä sään mukaan. Me olimme tumpanneet pitkiä kalsareita ja villapuseroita myöten päällemme, hanskatkin löytyivät ja valtava villahuivi. Muut hytisivät jo ennen esityksen alkua kylmästä. Mitähän varten? Kyllä kai Suomessa luulisi ihmisillä vaatetta olevan. Mutta me saatoimme keskittyä rauhassa esitykseen, muut värjöttelivät nenä sinisenä, kai saavat vielä virtsatietulehduksenkin kylmästä. Meidän takapuoli sen sijaan pysyi lämpimänä, kun ymmärsimme ottaa lämpimät istuinalustatkin mukaan.