Tänä päivänä tein urosmehiläisen tempun. (=isäni sanontatapoja). Raahasin kaapista seitsemän kansiollista opetusmateriaalia pöydälle, lajittelin kalvot ja paperit eri kasoihin ja vein roskiin ja paperinkeräykseen. Kansioissa oli jopa 30 vuotta vanhaa tavaraa Pohjoismaisesta yhteistyöstä, viikinkijuttuja ja vaikka mitä aikoinaan kelvollista materiaalia. Nyt vain auttamattomasti vanhentunutta.
Oli siellä kelvollistakin tavaraa, mutta se supistui yhteen kansiolliseen. Tulipahan tilaa kasvivärjätyille villalangoille, jotka ovat koko talven pyörineet makuuhuoneessa jaloissa, kun ei ole mihinkään sopinut. Äsken sovimme juuri ystäväni kanssa, että jossain vaiheessa taas tänäkin kesänä värjäämme uudenlaisilla kasveilla, mutta ei missään tapauksessa minun lankoja, ennen kuin saan tehdyksi entiset pois jaloista.
Toinen mehiläismäinen temppu oli se, että taas pesin juhlahameeni. Jo lauantaina yhdessä kyläpaikassa läiskähti komea kermaklöntti ihan keskelle hametta syliin. Ja hame on vielä yksivärinen, joten oikein hyvin näkyy rasvaläiskä. Minun oli pakko pestä hame lauantai-iltana, että se olisi puhdas sunnuntain yo-juhlissa. Eihän se läiskä mihinkään lähtenyt, mutta sentään haalistui.
Sitä paitsi hame kissahti (=kutistui) kuten jo etukäteen arvasin, lyhentyi ainakin 15 senttiä ja toispuoleisesti. Menin minä sillä hameella kuitenkin juhliin, onhan tässä taannoin ollut muodissa suurempiakin eroja vasemman- ja oikeanpuoleisen hameenreunan pituudessa. Ei ainakaan kukaan maininnut hameestani mitään, kuka sitä ehti nähdäkään tungoksessa. Ja suurimman osan ajasta istuin pöydän takana. Saa nähdä, vieläkö sillä hameella voi nyt toisen pesun jälkeen ihmisten ilmoille mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti