Kissa näkee näkyjä

Näkevätkö eläimetkin näkyjä? Ainakin tyttären toinen kissa näkee jotain, mitä me vajavaiset ihmiset emme näe. Jo pienenä se katseli olohuoneen lattialla kattoon ja pyöritti päätään melkein niskansa nurin taittaen, naukuen samalla näkemälleen. Aivan kuin katossa olisi kierrellyt joku tai jokin ja kissa seurasi sitä katseellaan. Me ihmiset emme nähneet kuin tyhjää, ei liioin toinen kissoista huomannut mitään, köllötteli kaikessa rauhassa.

Kerran tämä kissa nukkui keittiössä kaapin päällä. Yhtäkkiä se heräsi, nousi ylös ja häntä ja niskakarvat paksuina pörhisteli vastakkaiselle seinälle. Tiirailimme ja ihmettelimme mitä siellä oli, mutta emme nähneet mitään, ei edes kärpäsiä koska oli talvi, vain astiakaapit. Menin kissan eteen, mutta se kurkotti ohitseni nähdäkseen sen jonkin, mille pörhistelikin. Taaskaan ei toinen kissa reagoinut mitenkään.

Näitä kissoja ulkoilutetaan valjaissa. Ulkona nyt saattaa tietysti olla vaikka mitä, eläimiä pensaissa tai auto pörrää tiellä, ja niitä pitää säikkyä. Mutta kerran grillimökin ja pensasaidan välisessä pari metriä leveässä aukossa oli jotain, mitä kissa kammosi. Siitä ei kissa suostunut menemään, sähisi vain. Samalla tavalla kuin siinä olisi seisonut joku ihan nähtävillä, mutta me emme nähneet mitään.

Kissat ovat nyt seitsenvuotiaita. Vieläkin tämä kissa joskus seurailee olohuoneessa jotain, mutta ei enää pelkää eikä nau´u. Se on kai jo oppinut, että sellainen kuuluu asiaan. Minä vain toivon, että jos siellä jonkinlaisia olioita kulkee, ne olisivat hyviä, eivätkä pahoja.