Sain taas tänään käännettäväksi pienen tervetuliaispuheen taidenäyttelyn avajaisiin. Tämä on eri taidenäyttely kuin mihin käänsin paikallisten taiteilijoiden taulujen nimiä. Täällä on näytillä venäläisten taiteilijoiden töitä. Aleksander Zimin ja Vitold Smukrovitch ovat suostuneet esittelemään teoksiaan pienessä käpykylässämme, vaikka heillä on näyttelyitä ympäri maailmaa Kiinaa ja Kanadaa myöten. Puhe on hyvä olla myös saksaksi, sillä myös saksalaisia turisteja saapuu tilaisuuteen.
Työ olikin nyt helpohko, ei edes täyttä sivua. Sitä paitsi nykyään auttaa internet kovastikin. Jos ei tiedä, käytetäänkö jotain sanaa jossain yhteydessä, lyö vain koko ilmauksen internettiin. Jos siellä on samanlaisia idiomeja eli kiinteitä sanontoja, on asia okei. Nyt minua onnesti, kaikki hankalatkin tapaukset olin oivaltanut oikein. Ei mennyt kuin tunti yhteensä. Joskus saa pähkäillä kauankin.
Minutkin kutsuttiin avajaistilaisuuteen, kaipa tietysti, kun sinne on yleinen kutsu lehdessä.
2 kommenttia:
Vähän nyt varsinaisen aiheen ulkopuolelta pitää kommentoida, että onhan ne Kiinan ja Kanadan näyttelytkin voineet olla käpykylissä. Ensi kesänä kehuvat jonkun eteläeurooppalaisen pikkukylän nuorisoseurantalolla, että onpahan sitä tullut Suomessakin näyttelyitä pidettyä. Ja siellä huokailee väki ihastuksesta.
Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksi. Kun mainitaan, että joku on pitänyt jossain eksoottisessa maassa näyttelyn, tuntuu se hienolta. Eihän me tiedetä, vaikka se olisi ollut vain jonkun tallin vintillä ja vain muutama nähnyt taulut.
Lähetä kommentti