Postilaatikkooon oli taas tungettu joku ryppyinen paperipussi, jossa luki käsittämätöntä tekstiä. Käsittämätöntä, koska ajatus oli sekavaa, mutta myös harakanvarpailla kirjoitettua. Usein on sanomalehden nurkat kirjoitettu täyteen, joskus oikein ruutupaperille raapustettu milloin Matti Vanhasen naisjutuista, milloin Suomen sokerijuurikasviljelystä. Usein haukutaan paikallisia näkyvässä asemassa työskenteleviä.
Oppilaittenko tekosia? - Ehei! Eivät he sellaista tee, eivät ainakaan minua ole koskaan vainonneet. Vaan tällaisella pienellä paikkakunnalla on paljon niin sanottuja kylähulluja, jotka puhuvat itsekseen, jopa meiskaavat ja tappelevat itsensä kanssa kulkiessaan. Tämä postilaatikoihin kirjoittelija ilmestyy kuin tyhjästä keväisin ja kirjoittelee ihmisten postilaatikoihin. Mikään kielto ei auta, hän elää itse asiassa omassa maailmassaan.
Kerran oli jopa oppilaan aine mennyt roskiin tuon kirjoittelijan takia. Mieheni oli taas nähnyt postilaatikossa täyteen kirjoitetun ruutupaperin ja luuli kyseisen henkilön sepustukseksi, rypisti paperin ja heitti roskalaatikkoon. Aikojen kuluttua alkoi oppilas kysellä ainettaan takaisin. Minä väitin, etten ollut sellaista nähnytkään, niin kuin en ollutkaan. Oppilas kivenkovaa väitti tuoneensa postilaatikkooni. Kun asiaa kotona ihmettelin, selvisi tilanne, ja kaivoin paperin roskista, suoristin ja korjasin virheet. En palauttaessani iljennyt oppilaalle sanoa, missä paperi oli ollut, vaan syytin lehdenjakajia, jotka tukkivat lehdet laatikkoon katsomatta, mitä siellä ennestään on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti