Eilen illalla lähdimme katsomaan paikallisen harrastelijaryhmän teatteriesitystä. Jos ei niissä käy, annetaan ymmärtää, että et ole sivistynyt, kun et kulttuurista mitään ymmärrä. Minä kyllä uskallan väittää - vaikka ei kovin ilkeäisi haukkuakaan, kun moni paikallinenkin tätä blogia lukee - että tähän tilaisuuteen ei olisi kannattanut mennä.
Paikkakunnalla on ainakin neljä eri teatteriharrastajaryhmää ja hyvä niin. Tavallisesti esitykset ovat olleetkin ihan kivoja ja näyttelijät tehneet parhaansa, mutta eilinen oli lievästi sanottuna surkea. Kiljusen herrasväen toilauksista oli kyse. En tunne Jalmari Finnen Kiljus-tuotantoa paremmin, liekö sitä tarkoitettukaan teatteriesitykseksi. Mutta kuka jaksaa katsoa toista tuntia Kiljusen herrasväen erilaisia kilpailuja? Esimerkkinä nyt vaikka puukepillä kävely -kilpailu. Seitsemän henkeä kun yrittää kilpailla puukepeillä kävelyssä. Tai pussihyppelyä! Tai pyörälläajoa! Ja kaikki seitsemän kertaa, kun jokaisen piti se tehdä. Ja kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä.
Ihan oli tunne kuin olisin ollut koulussa pakotettuna istumaan vahtimassa oppilaitten jotain kilpailuja urheiluteemapäivinä. Vieressäni istui joku kesämökkiläinen perheensä kanssa. Oli ilmeisesti opettaja myös, puheista päättelin. Perhe huokaili ihan ääneen koko ajan, mies otti kännykkänsäkin esiin ja alkoi sillä näpytellä, enkä ihmettele enkä tuomitse yhtään.
Hyvin vähän tässä tarvittiin näyttelemistä. Vai oliko niin, että sitä ei ollut osattu tehdä oikein? Pitänee mennä huomenna katsomaan toisen ryhmän jotain toista esitystä. Jos sekin on yhtä kurjan tuntuinen, vika onkin minun korvien välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti