Eilen tein pahan virheen. Menin illalla urheilukentällä järjestettävään jumppaan. Luulin sen olevan hyväksi, sillä käytyäni koko talven kimppajumpassa, on selkäni ollut siedettävässä kunnossa, mutta tämä oli toista.
Ensinnäkin minua alkoi jo puolen tunnin kuluttua pitkästyttää, minusta 45 minuuttia olisi sopiva, mutta kun tämä kesti 1½ tuntia. Ja se hyppiminen: Mars, oikea, sivulle, polvi, mamboa kaks, näpäytykset neljä, greippi, nostot. Olin ihan ulalla jo ekan viiden minuutin aikana. Muut olivat olleet siellä jo useana kertana ja heille oli kai neuvottu mambosta lähtien ja nyt oletettiin kaikkien osaavan. Minä ekakertalaisena en millään pysynyt kärryillä. Muut olivat jo greipissä kun minä vasta ensimmäisessä polvennostossa.
Ja se greippikään ei selvinnyt, mitä kaikkea siihen edes kuului, jotain askel sivulle, käsien pyöräytystä ja polvien nostoa ja hetkuttelua. No saman hienhän se antoi vaikka minä vain omiani ketkuttelin. Tein sikälikin virheen, että menin eturiviin, en nähnyt, osasivatko muut ja naureskelivatko minun keikkumiselle. Toisaalta hyvä että olin edessä, en olisi muuten kuullut enkä nähnyt mitään, siellä oli lähemmäs kolmekymmentä henkeä.
Mutta kotiin päästyäni olin ihan poikki. Sattui vielä saunailtakin sen päälle. Illalla oli vähän huono oksettava olokin. Yöllä neljältä heräsin kauheaan päänsärkyyn. Olin siis saanut migreenin siitä vouhkamisesta. Kyllä minun on tyydyttävä vain hitaisiin venytysvoimisteluihin ja sellaisiin, missä pysyn kärryillä. Minä en ikinä muista, että tällaiselle migreeni-ihmiselle sopivat vain optimaaliset olot, ei mitkään äärijutut. Selkä kyllä tykkäsi, muu ruumis ei.
2 kommenttia:
Voin kuule suositella itämaista tanssia. Siinä on selälle sellainen vetreytyspläjäys että parempaa ei ole! On nimittäin hidastahtista ja silti tehokasta, oppii hallitsemaan kropastaan ihan uusia ulottuvuuksia.
Kansalaisopistossa on ollut monta vuotta itämaista tanssia. Olen luullut että se ei olisi minua varten, mutta täytyy ensi talvena kokeilla.
Lähetä kommentti