Tänä aamuna oli minulla koululla uusintakuulustelun valvonta. Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja minulla oli yli tunti aikaa ratkoa ristikoita ruotsalaisista lehdistä, joita sain viikonloppuuna. En osaa ratkoa kuin kryptot, oikeista ristikoista en saa kuin sanan sinne, toisen tänne. Mutta ei se mitään, en osaa ratkaista suomalaisista sen enempää. Vaatisi harjoitusta.
Kun lähdön aika tuli, en löytänyt koulun avainta mistään. On kummallista, että se pyörii aina tiellä silloin kun ei tarvitsisi, mutta kun sitä oikein etsii, ei missään. Mahdollisuuksia oli monia: eri housujen taskut, kauppakassi, koulukassi, pari käsilaukkua, mökkikassi, kaikki hyllyt, pöytien päällykset. Lopulta viime tingassa se löytyi hyllyltä silmälasikotelon alla. Tällaisesta jos mistä nousee verenpaine ja ihan turhaan.
Koululle mentyä ei verenpaine ainakaan laskemaan päässyt. Koululla säikäytti rehtori ensimmäiseksi: "Olen juuri tekemässä lukujärjestyksiä. Tuohon yhteen kurssiin on tulossa niin vähän oppilaita, vain neljä, joten ei kai me sitä pidetä?" No niin, mistäs minulle tunteja? Minulta puuttuu jo alun alkaenkin opetusvelvollisuudesta ainakin tunti. Saa rehtori kesällä kaapia minulle jostain, jotain luokanvalvojuutta tms. Vaikka minun piti saada luokanvalvojuudesta vuorostani vapaavuosi pitkästä aikaa.
Oppilaita oli kuulustelussa kahdeksan. Fysiikan kokeen suorittajat älähtivät, että heillä on ihan sama koe kuin viimeksi. No, mitäs siinä, jos ovat lukeneet, osaavat he sen tehdä nyt paremmin. Vaan näinköhän on?
Oli siellä yksi yläasteen oppilaskin suorittamassa jotain rästijuttuja. Taitaa tämä oppilas suorittaa lukion kurssit erikoisella tavalla: Talven mittaan hän on istunut muutenkin jo jonkun kerran minun tunneillani omassa nurkassaan kolmesta puoli viiteen joko jälki-istunnossa tai rästijuttuja tekemässä. Ainakin saksaa luulisi jo jääneen päähän tällä menolla.
Eilen illalla muuten saimme vihdoin kollegani kanssa aikaseksi varata hotelihuoneet Saksasta. Olemme varanneet lennot jo maaliskuussa elokuun ekaksi viikoksi Saksaan Leipzigin ympäristöön eli niille seuduille, joissa opiskeluaikana olin kielikursseilla kuukauden. Nyt vain on niin, että emme huomanneet tilatessamme tarkistaa, milloin koulu alkaa, joten meille ei jää hengähdysaikaa kuin yksi päivä ennen koulun alkua, hyvässä lykyssä ei sitäkään.
Ja nyt sitten vain sataa ja on kylmä, joten ruotsalaisten lehtien luku jatkuu. Ei puhettakaan että voisi nenää enää ulos pistää, sade tuntuu vain yltyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti