Minulle on tullut taas uusi outo vika. Kun kirjoitan tietokoneella, vaihtaa kaksi kirjainta melkein joka sanassa paikkaa. Usein kun pitäisi kirjoittaa ruotsin, tuleekin rutosin. Ja tämä sattuu minulle, joka olen ollut aina niin tarkka oikeinkirjoituksesta. En ole muuten huomannut samoja virheitä (ainakaan vielä) käsin kirjoittaessani. Myös kirjaimia puuttuu, varsinkin jos samaa kirjainta pitäisi tulla kaksi peräkkäin, ellei niitä sitten tule kolmea samanlaista.
Hämmästyttävää on myös, että a-ä ja o-ö tulevat joskus toistensa paikalle, vaikka ne ovat näppäimistöllä etäällä toisistaan. Tämä on minusta peräti mielenkiintoinen seikka, sillä oppilaittenkin aineissa on hyvin tavallista, että oppilas laittaa a:n päälle pilkut, vaikka hän periaatteessa tietää, miten sanan kuuluu olla. Varsinkin ruotsin infinitiivit ovat aina ä:llisiä hyvilläkin oppilailla: tala=tälä tai sätta=sättä, samoin ruotsin monikon adjektiivin a:t saavat pilkut: lätta=lättä. Kerran sain Ruotsista joltain oppilaalta postikortin, johon oli kirjoitettu alkuun: Kärä Kirsti! Olin pitkään käärmeissäni, kun luulin, että oppilas tarkoitti, että olen jollain lailla kärttyinen tai käreä ja kireä, kunnes käsitin, että hän tarkoittikin: kära eli peräti rakas.
Kirjoittamieni virheiden määrä sen kuin lisääntyy. Edellisestä postauksestakin olen jälkikäteen huomannut ainakin pari virhettä. Jos selitellä halutaan, on yksi syy ainakin tekstin pienuus, en tahdo nähdä. Taikka siis tahtoisin kyllä, mutta kun en vain näe.
Jos työt loppuvat lukiosta ja joudun joskus hakemaan uutta työpaikkaa, näyttäisi hakemuksen alku varmaan tällaiselta:
Olen kinostunut internetissä olesta rutosin ja sakasan pettäjän pakasta.
4 kommenttia:
Minä teen eri kielissä erilaisia virheitä. Kun kirjoitan taululle suomea, yhdistän monesti sanat - eli alkutavu ekasta sanasta ja jälkitavu toisesta sanasta. Englannissa kirjaimet vaihtavat paikkoja ja ranskassa tulee ehkä vähiten virheitä.
Koneella kirjoittaessa olen huomannut jättäväni ihan hirveästi kirjaimia välistä pois...
Lohduttavaa kuulla, että tavujen sekoittaminen on yleisempää kuin luulin. Koulussa puheessani saatan minäkin puhua peräti sanakiepeillä kuten: Saksan matka= maksan satka. Ja kaikki tämä ihan tahattomasti.
Minulla oli kerran oppilas, joka teki samanlaisia sanakieppejä, samoin tahattomasti. Eri asia ovat tietysti ne tapaukset, jolloin sanakiepeillä leikitellään hupimielessä.
Heippa!
Sinulla on mukava blogi! Löysin sen tänään. Minulla ovat sanat olleet aika hyvin hallussa, mutta luettuani Kärä ope-jutun Saksa-sanaan on ilmestynyt ylimääräinen a. Kirjoitan siis nykyään Sakasa ja sillä tarkoitan sitä maata, jossa asuu sakasalaisia.
Kiva että kiinnostaa. Ihmettä minusta, että kirjoitettuani tuon jutun olen entistä useammin minäkin kirjoittanut rutosi ja sakasa. Oikein suurennuslasin kanssa pitää tarkistaa moneen kertaan, että tulisi oikein.
Vai onko niin, että kun kuulee, että tuollaiset virheet ovat suht. yleisiä, antaa itselleen luvan ottaa vähän rennommin.
Lähetä kommentti