Eri sukupolvet

On juhannussunnuntai-ilta, ja talo on nyt taas kissaton ja lapseton. Kissatkin tapasivat "serkkunsa". Nimittäin kun tyttäreni, jolla on kaksi kissaa, kuuli kolmisen vuotta sitten, että toinen tyttäreni saa vauvan, hän tokaisi: "Jaha, kissat saavat sitten serkun!" Aatu-poika on ihastunut kissoihin, mutta tunne "serkuksilla" ei ole kovin molemminpuolinen.

Meidät isovanhemmat jätettiin elukka- ja lapsenvahdeiksi, kun nuorempi väki lähti juhannusrientoihin. Minä vain ihmettelen edelleenkin tätä nykyajan tapaa laukata ravintolasta toiseen yhden illan aikana. Miksi ei voi keskittyä yhdessä paikassa olemiseen? Ja sitä paitsi melkein joka paikkaan on pääsymaksutkin. No, eihän mekään tehty aikoinamme kuten meidän vanhemmat olisivat odottaneet.

Sukupolvien välisen selvän eron huomaa niinkin arkisessa asiassa kuin syömisessä. Oli sitten kyseessä pizza tai pulla tai mikä tahansa syötävä, jossa on keskusta parempi kuin reunat, vanhempi sukupolvi syö ensin reunat, että hyvä keskusta jää viimeksi. Minua nuorempi sukupolvi syö ensin keskustan ja vasta lopuksi reunat. Aivan nuorille ja lapsille kelpaa vain keskusta ja reunat he heittävät menemään!

Itse muistan, miten vaikkapa appelsiini oli lapsena harvinaista herkkua. Varsinaisen hedelmän syönnin jälkeen järsittiin vielä kuoretkin, niiden valkoinen sisusta. Oppilaita seuratessa olen huomannut, että nykypolvi, jos viitsii yleensäkään edes vaivautua appelsiinin syöntiin hankalan kuorimisoperaation takia, nyppii appelsiiniviipaleiden ympäriltä kalvotkin roskiin ja syö vain ihan sisustan. - Ei ole pulaa mistään. -Onneksi.