perjantai 6. maaliskuuta 2009

Hiihtäminen tuskaa


Jo syksyn suunnittelupäivänä on sovittu, että ensi viikolla on koulussa liikuntapäivä. Viime vuosina se on ollut sellaista, että joku porukka on mennyt kaupunkiin uimaan, joku laskettelemaan, on ollut keilaajia ja kaikenlaista ihmeellistä, mitä ei täällä tavallisesti voi tehdä.

Ja kas kummaa, huomattiin, että tänä vuonna ei ole sellaiseen rahaa. No eihän siinä mitä, kaikki siis hiihtämään kymmenen kilometriä, kuten ennen vanhaankin. Puolivälissä laavulla makkaranpaistoa ja sitten raitista ilmaa saaneina kaikki koululle ja kotiin.

Jo heti hiihtoloman jälkeen alkoi luokkani valittaa ja vinkua: viu, viu, ei me haluta hiihtämään, kuka sitä nyt jaksaa, ennenkin on päästy laskettelemaan, miks meitä rangaistaan. Keskiviikkona otin tämän opekokouksessa puheeksi, ja kerrankin tehtiin hyvä päätös. Ei oteta lukiolaisia mukaan, jos kerran se on heistä vastenmielistä.

Tänään muistin vasta oppilaille asiasta mainita ja odotin nytkin valituksia. Mutta ei. Teeskentelivät välinpitämätöntä, mutta silmiin syttyi onnellinen ilme! Olemme siis kaikki tyytyväisiä. Minun ei tarvitse vahtia, pinnaako ja lusmuileeko joku ja saan opettaa heille germaanisten kielten salaisuuksia. Oppilaiden ei tarvitse hiostaa itseään ladulla ja saada rakkoja kantapäihinsä ja palelluttaa korviaan ja varpaitaan ja kiukutella. Ende gut, alles gut.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

huh...mäkin olisi valinnu tuos iäs muuta ku hiihtämistä. minkähän takia se onkin tuossa iässä ainaista pakkopullaa. omasta aijastani muistan, että en pitänyt siitä, että aina oli kiire takaisin koululle yms.ja sitten hikisenä linjurilla kotia seur.pitäjään.

Tuula kirjoitti...

Taallakin hiihdon tosimaassa on useimmiten vain hiihtoa, eika nuoret taallakaan siita tykkaa sen enempaa kuin Suomessakaan...

Paivi kirjoitti...

Miten olikin niin vaikea suhtautua urheilupäiviin. Meillä oli aikoinaan joko hiihtomatka tai toisena vuodenaikana talsimista. Ja puolimatkassa kontrolli, jos ei useamminkin. Urheilullisemmat tekivät jotain muuta. Nyt liikun mielelläni.

Piti ihan katsoa, mikä on hiihdon kotimaa... Täällä Etelä-Saksassa on vain tuota laskettelua (mitä meidän perhe ei harrasta, polvisyyt), mutta olen kai vähän ymmärtävinäni, että murtomaahiihto on tulossa muotiin. Ainakin pienen piirin keskuudessa. Mutta ehkä ei ihan nuorison keskuudessa.

sho(e)paholic kirjoitti...

Sitä en käsitä, että lukiolaiset kehtaa vielä valittaa tosta :D ja olen hiihdon suuri kannattaja ja esim. Keminmaan lukiossa on pakollista edelleen sen liikunnan pakollisen ykköskurssin suorittamiseksi hiihtää talven aikana 20km lenkki kerran :D Mutta sen kyllä ymmärrän, että kuka sitä jaksaa lukiolaisten takia kytätä niitä poissaoloja jne.

Rita A kirjoitti...

Meillä koulussa hissanope tuli luokkaan, otti kalenterinsa esiin ja kysyi pidetäänkö hissakoe tiistaina vai torstaina. Hänen suunnitelmansa oli että kun jengi alkaa kiistellä päivästä, kukaan ei hoksaa purnata että ää ää ei koetta. Noin se menikin eikä minulla tähän päivään mennessä olisi aavistustaan hänen psykologisista kyvyistään ellei hän itse olisi hihitellen kertonut sitten kun koepäivä oli merkattu kalenteriin :D

Ei aina tarvitse ryhtyä pitkiin vääntöihin. Jos koe on pidettävä se pidetään. Jos hiihtämään ei ole ehdoton pakko lähteä, parempi luopua siitä kuin kärsiä. Teitte varmasti oikean ratkaisun. Aika näyttää alkavatko jatkossa käyttää mankumistaktiikkaa kaikkeen muuhunkin. (Vai joko se on käytössä?:)

Nauratti tuo otsikkosi "Hiihtämisen tuskaa" kun sen näin blogirullassani, siitä syystä että kun italiaa harrastavat ystäväni ostivat Andrea Bocellin cd:n Tuscan skies he puhuivat siitä nimella "tuskan sukset" hah hah... :D

Kirlah kirjoitti...

Olenkohan minä ollut jotenkin outo jo omana kouluaikanani. Jotenkin tuollainen 10 km:n hiihto ikään kuin kuului asiaan, enkä ainakaan muista enkä missään tapauksessa tunnustaisi, että olisin valittanut.

Katsoin juuri ikivanhasta teinikalenteristani, että eräänäkin lukiotalvena meillä on ollut aamulla ensin biologiaa, sitten matikkaa, seuraavaksi latinan koe ja klo 12 on lähdetty 10 km:n hiihtolenkille.

Enkä ainakaan ole kirjoittanut kommentteja, että se inhottavaa olisi ollut, olen vain asian todennut. Eikä silloin mitään eväitä otettu ja makkaroita paisteltu viihtyisästi, kuten sitten opettajanaoloaikoinani.

Kirlah kirjoitti...

Rita: olipa tyhmsäti tehty opettajalta, kun paljasti taktiikkansa :D

Hauska sattuma tuo tuskan sukset.