maanantai 16. maaliskuuta 2009

Hauskaa mutta ei hyödyllistä


En ole koskaan tykännyt ottaa käyttöön niin sanottua yhteistoiminnallista oppimismenetelmää. Sehän tarkoittaa sitä, että esim. kielissä on kolme erilaista tekstiä, jokainen lukee eri tekstit. Ne joilla on sama teksti, opettelevat yhdessä tekstinsä hyvin ja tekevät siihen kuuluvat tehtävät.

Kun teksti osataan kertoa ruotsiksi hyvin, vaihdetaan ryhmiä ja jokainen opettaa oman tekstinsä muille ryhmän jäsenille. Olen joskus kokeillut tätä ja kokemukseni olivat huonoja. Hyville samantasoisille oppilaille systeemi ehkä onkin hyvä, mutta hyvä ei kostu yhtään heikon oppilaan takeltelusta. Sitten on aina niitä, jotka lusmuilevat, eivätkä viitsi tehdä mitään ja idea vesittyy täydellisesti.

Tänään sitten teimme kuitenkin sellaisen, koska kirjassa oli valmiina ohjeistettu tällaiset yhteistoiminnalliset tekstit. Ainakin oppilaat tekivät ahkerasti koko ajan. Siinä ei kukaan joutanut muistella viikonlopun hauskuuksia. Mutta kun kysyin tunnin loputtua joltain, oliko siitä hyötyä, sanoi joku, että kyllähän se hauskaa oli, mutta ei hyödyllistä! Itsekseni olin havaitsevani, että tällä kertaa näyttivät tunnista hyötyneen eniten heikommat oppilaat, jotka näin olivat pakotettuja ainakin jotenkin ottamaan osaa tunnin kulkuun.

Kakkoselle päätin neuvoa ruotsalaisten blogien lukemista tekstin ymmärtämisen harjoittamiseen. Olin etsinyt valmiiksi ruotsalaisia portaaleja, joista löytää erilaisia blogeja. Muutaman blogin olin etsinyt heille valmiiksi, että pääsisivät alkuun niiden lukemisessa, ja sitten oppisivat itse etsimään itseään kiinnostavaa lukemista.

Ja kuinkas nyt sitten kävi? Osa pääsi heti sisään asiaan ja innostui lukemaan järjestelmällisesti löytämiään sivustoja, osa ei oikein päässyt klikkailua ja selailua pitemmälle. Joku oli löytänyt blogin, jossa oli paljon kuvia ja vain vähän tekstiä ja ihmetteli, mistä hän sen blogin löytää. Olin loppujen lopuksi hämmästynyt, että blogien lukeminen tai kirjoittaminen ei olekaan kauhean yleistä nuorten keskuudessa. Vain pari oli tässä luokassa tutustunut aiemmin edes suomalaisiin blogeihin.

Lopuksi joku sitten taas mainitsi, että hauskaa vaihtelua, mutta ei hyödyllistä. Miten ihmeessä minä en onnistu koskaan niissä hienoissa menetelmissä, joita nykyään niin suositaan! Eli pitänee pitäytyä vain niissä minun koiran kuvissani.

7 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Yhteistoiminnallinen toimii joillain luokilla ihan ok, vaikka vaatii aikamoista järjestelyä. Mutta jos sitten sattuu sellainen "on oo ton kans samassa ryhmässä" tai "eeeeiiii tyttö-poika-ryhmiä", homma ei toimi alkuunkaan.

Samoin, olen yrittänyt usuttaa vieraskielisten blogien kimppuun, mutta eivät vaan tunnu innostuvan. Kummallista.

Paivi kirjoitti...

Minäkin olen yrittänyt luetuttaa ulkosuomalaisilla oppilaillani suomenkielisiä blogeja, mutta huonolla menestyksellä. Miten ihmeessä saisi hommattua niin, että oppilaat ikään kuin löytävät ne itse...

Ryhmiä ei näissä yhden tai korkeintaan kahden oppilaan "luokissa" muodosteta ollenkaan, toisaalta, ei varmaan menetetä niin paljoa.

Anonyymi kirjoitti...

En osaa ottaa kantaa opetusmenetelmiinne, mutta tuohon blogijuttuun osaan. Bloginkirjoittaminen ei ole yleistä nuorten keskuudessa, vaan facebook on! "Naamakirjassa" on mun mielestä melkein jokainen nuori, omasta mielestäni se on harmi. "mesettäminen" vain muuttaa nimeään...toki olen aivan vihreä koko naamakirjassa, mutta ilostun aina, jos löydän nuoren kirjoittaman blogin.

Rouva Nordman kirjoitti...

Kyllä mainitsemistasi menetelmistä oli varmasti hyötyä, oppilaat eivät vain itse ehkä osaa sitä niin arvioida. Riippuu myös millaista ja minkä laajuista hyötyä tarkoitetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Oma abityttäreni kritisoi jossakin vaiheessa juuri kuvailemaasi yhteistoiminnallista osiota (muistaakseni ruotsin kirjassa). Hän erittäin pedanttina harmitteli juuri sitä, että muitten esittelemät/opettamat osiot jäivät huteriksi.

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: Kummallista minusta on, että mitä enemmän kieliinkin olisi nyt materiaalia entiseen verrattuna, sitä vähemmän oppilaat ovat kiinnostuneita. Ennen oli tosi vaikea saada vieraskielistä luettavaa, ei maalla myyty juuri lehtiäkään.

Nyt kun materiaalista on ylitarjontaa, ei tahdo kelvata millään.

Kirlah kirjoitti...

Kato nyt tätäkin: Vähän siis sama tilanne kuin minulla nykyään saksanryhmien kanssa. Oikein hymyilyttää, kun harjoituksessa lukee: keskustele parisi kanssa...

Vilukissi: en ole näppejäni sinne naamakirjaan vielä työntänyt. Toisaalta kiinnsotaisi, mutta en jouda joka paikkaan.

Katilein: Minusta tuntuu, että aina joku hyötyy jostain, sillähän sitä pitäisikin aina vaihdella menetelmiä. Minulla itselläni vain on aina tunne, että mistään ei tule mitään, jos en itse saa olla päällepäsmärinä.

Esikko: samoin oma tyttäreni kritisoi, hän kritisoi myös erittäin voimakkaasti ryhmätöitä: hän sai tehdä aina koko ryhmän puolesta työt, ja ope kiitteli koko ryhmää.
Toisaalta itse opena minusta tuntuu, että ope kyllä näkee, kuka tekee, kuka on vain tekevinään. Aina ei vain viitsi ruveta meuhkaamaan asiasta.