Mielenkiintoinen lukukokemus on aina vertailla Suomen oloja ja käytäntöä muiden maiden vastaaviin. On hyvä välillä kuulla, mitä muidenkin maiden oloja hyvin tuntevilla on maastamme sanottavana.
Toimittaja Eija Wager on asunut Italiassa 30 vuotta ja on muuttanut takaisin Suomeen. Tuosta muuttoajasta ja sopeutumisesta tähän kulttuuriin hän on kirjoittanut Paluumuuttajan päiväkirjan. Kirjassaan Wager tuo esiin monia kulttuurieroja maidemme välillä. Kuten vaikkapa kansainvälinen lukutaidon päivän. Suomessa se on suuri itseylistyksen päivä, mutta Italiassa päivä on todellinen itsekritiikin ja haukkumisen päivä. Toisaalta meillä toitotetaan harva se päivä, että kansa ei lue paljoakaan, mutta Italiassa luetaan kirjan mukaan huomattavasti vähemmän.
Olen muuten usein puhunut saksalaisten kanssa PISA-tutkimuksesta, jossa suomalaiset oppilaat ovat huippuhyviä lukemisessa ja monessa muussakin aineessa. Saksalaiset esittävät yhtenä perusteena menestymiseen sen, että meillä on niin pimeät talvet, jolloin ei voi tehdä juuri muuta kuin sytyttää lukulampun ja alkaa lukea.
Eija Wager ottaa esiin myös nuorten naisten muuttuneen puhetavan. Se on muuten asia, jonka olen itsekin monen muun lisäksi pannut merkille television kautta, koskee lähinnä Etelä-Suomen kaupunkeja. Eija Wager kirjoittaa näin: "...puhetapa on muuttunut oudoksi. Se on ylös alas soljuvaa vääntämistä: puhutaan paljon sisään hengittäen ja nostaen koko ajan ääntä niin että puhe kuulostaa siltä kuin puhuja olisi tukehtumassa. Naukuva, kiemurteleva äänenkäyttö ja puhetapa vaativat kaulan venyttämistä, joten pää vedetään vinosti sivuun."
Toinen teema kirjassa ovat eläimet. Kirjailijalla on paljon eläimiä ja hän suhtautuu niihin kuin perheenjäseniin. Olen itsekin sitä mieltä, että jos eläimen kanssa seurustellaan, sen kanssa voi kommunikoida. Tästä olen käynyt kiivaitakin keskusteluja eri ihmisten kanssa. Ei tietenkään kissakaan ymmärrä puhetta, jos se on vain omissa oloissaan hiiriä pyydystämässä, ei se silloin kuule puhetta eikä opi. Mutta vuorovaikutus on tärkeää. Ihan samoin kuin pienen lapsen puheen kehityksessä.
Nämä ja monia monia muita mielenkiintoisia asioita kirjailija tuo esiin. On huomattava, että kaikki mitä suomalaisista mainitaan, ei ole aina negatiivista.
3 kommenttia:
Olen kuullut saksalaisilta myös sellaisen perustelun hyvin Pisa-tuloksiin, että suomalaiset lapset syövät paljon kalaa ja saavat paljon D-vitamiinia ja tuo D-vitamiinin saanti sitten nostaisi oppimisen tasoa. Aikaa kaukaa haettua minusta :)
Pimeitä talviahan voi perstuntumalla heittää perusteluna melkein mihin asiaan vaan: Jo 80-luvulla muistan Suosikista lukeneeni, että Ronnie James Dio arveli Suomessa olevan niin paljon ja niin nuoria hevi-musiikin faneja juuri siksi, ettei talvella voi muuta tehdä kuin kuunnella heviä. Eli ei tämä pimeä talvi -perustelu ole mielestäni sen lähempää haettu kuin tuo kalansyöntikään. Ja aiheen vierestä, syövätkö suomalaiset lapset muka paljon kalaa? Tonnikalaa ja kirjolohta ehkä jonkin verran, vaikka järvet olisivat väärällään vaikka mitä kaloja. Voih.
Minä sanoisin, että suomalaiset lapset eivät syö paljon kalaa, eivätkä ehkä suomalaiset aikuisetkaan. Itse en kaloista ymmärrä mitään, kun en allergian vuoksi voi niitä popsia.
Lähetä kommentti