Tänään yritettiin kakkosen kanssa kokeilla opetella uusia sanoja ennen kappaleen lukemista. Olin kirjoittanut ruotsalaisia sanoja kalvolle ja niille suomennokset. Tuli vastaan sana finurlig (ovela), joka heistä kuulosti taas minun keksimältä. Mutta kun päästiin sanaan iniöbo (=iniöläinen), he vasta oikein repesivät. Kärttivät sanalle jotain kunnon suomennosta!
Ei ole siis oikein Suomen maantiedekään hallussa. Kovin vähän ihmiset tietävät tämän laajan maamme eri puolilla olevista paikkakunnista. Mikäs ihme se on, onhan paikkakuntia nelisensataa. Eipä silti, en minäkään ollut kuullut koskaan nykyisen asuinpaikkakuntani nimeä ennen kuin aikoinani näin lehdessä työpaikkailmoituksen. Oikein kartan kanssa piti ihmetellä, mihin ihmeeseen olen hakupapereitani lähettämässä.
Tästä opin sen, että kannattaa ottaa enemmän esille myös suomenruotsalaisia paikkakuntia. Oppilaat tuntevat Tukholman ja Ruotsin ja varsinkin muut ulkomaat melkein paremmin kuin tämän armaan kotimaansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti