Hupsista, kommenteissa oli ylläri. Kun avasin tietokoneen, sain lukea, että Katja Tanskanen oli laittanut minulle kauniin perhospalkinnon, suurkiitos! Johan on ihmettä, ja juuri kun olin alkanut miettiä, pitäisiköhän lopettaa blogin kirjoittaminen. Johan tätä olen pitänytkin yli vuoden. Joskus on tunne, että on tullut sanotuksi kaikki, ettei ole enää mitään uutta kerrottavaa.
Mutta ei kai toisaalta haittaa, vaikka samanlaisia juttuja kirjoittaisikin. Joskus joitakin blogeja lukiessa huomaa kommenteista, että joku kysyy kirjoittajalta sellaista asiaa, jota kirjoittaja on juuri hiljattain selvitellyt. Tiedä vaikka itsellenikin olisi käynyt niin, en ainakaan romaanien juonta muista enää muutamien kuukausien päästä. Kerrankin jonotin kauan tilaamaani kirjaa kirjastosta, ja kun vihdoin sen sain ja olin lukenut puoliväliin, huomasin, että heps, minähän olen lukenut jo tämän kirjan joskus. Kertaus on siis opintojen äiti, Repetitio mater studiorum est.
Mutta asiaan. Palkinto pitää jakaa eteen päin. Kaikenlaisia kivoja blogeja on, ja melkein kaikki ovat sen jo saaneet, joille sen olisin antanut, mm. Ritalle. Mutta annetaan nyt tällä kertaa vain yhdelle siitä syystä että linkittäminen on niin hankalaa ja tylsää puuhaa. Annan palkinnon Villasukalle. Syystä, että hänkin on saman alan ihmisiä ja joskus joku murunen koulusta ja kielistäkin tipahtaa maisteltavaksi. Toiseksi hänellä on aivan syötävän ihania kissoja, joiden katseluun ja ihasteluun ei väsy. Käsitöistäkin on mukava lukea, vaikkakin itsellä on blogiharrastus vienyt ajan käsitöiltä. Ja Villasukka on niin uskollisesti lukenut blogiani.
15 kommenttia:
Kiitos! Älä vaan lopeta kirjoittamista - tykkään lukea tekstejäsi, ne ovat elämänmakuisia ja kuvaavat erinomaisesti mitä opettajan arki on. Riiviöt kyttäävät lintuja ikkunalla mutta lähettävät samalla myös terveisiä.
Onnittelen palkinnosta. Älä ihmeessä lopeta bloggaamista. Minä tosin tulin kylään nyt ensimmäistä kertaa, enkä edes muista, mistä tänne poikkesin. Luin koko sivun kirjoituksesi ja ihastuin. Sofi Oksasen kirjan uskon lukevani seuraavaksi, sillä Viro ja virolaisuus ovat lähellä sydäntäni. Olen omatoimisesti opetellut vironkielen siihen malliin, että jo pärjään sillä.
Tulen vastakin sinua lukemaan.
Tuhannet tänkjuut palkinnosta. Me kauan bloganneet emme enää useinkaan jaksa linkitellä ja jatkaa meemejä, joten ymmärrän hyvin kaikkia jotka sanovat että ei ole energiaa moiseen.
Toivon että et lopeta. Kokeile sen sijaan pitää pieniä luovia taukoja. Ehkä minunkin kannattaisi. En tiedä jaksaako jengi lukea jokapäiväisiä postauksia. Toisaalta pitää kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu eikä tehdä hommasta pakkopullaa.
Kirjoittaminen on vapaaehtoista :) Olen vähän kuin salaa lueskellut tekstejäsi... kahdelta blogilta. Se on jotenkin mukavaa, tiesitkö?
ONNEA!
Et saa lopettaa kirjoittamista. Kuten huomaat, sinulla on monta ihailijaa.
Villasukka: Kiitos kissaterveisistä. Kuten huomaat, haluaisin ilmeisesti oman kissan, lapsuudessa kun tottui niihin.
Aimarii: Tervetuloa, kiva kun tulit. Minäkin olen lukenut viroa kansalaisopistossa ja suomen kielen aineopinnoissa. Helpohkojen romaanien lukeminen sujuu jotenkuten viroksi.
Rita: juu, ilmeisesti paras tapa on se, että ei yritäkään joka päivä, jos tuntuu, ettei ole mitään "järkevää" kirjoittamista. Hah, niin kuin tässä nyt mitään järkeä olisi.
Isopeikko:
Mitä tarkoitat mukavalla? Sitä että olet salaa lueskellut vai sitä että kahdelta blogilta?
Ja mitä meinasit sillä, että tiesinkö: että salaa luet vai että se on mukavaa? ;) :)
Annikki, kiitos, kiva että olet jaksanut lukea juttuja.
Katja Tanskanen: No mikäpä siinä, jos kerran lukijoita on. Toisaalta olisi sääli lopettaakin, kun on saanut kivoja blogikavereita.
Siis mikä tämä palkintojuttu on, joku blogien pitäjien keskinäinen selkääntaputussysteemi? Onko palkinto jotain konkreettista vai vaan maininta "saat palkinnon"? No huh huh, tulee ihan mieleen 1-2. luokan opettajan palkinnoksi piirtämät punaiset (=hyvä) tai siniset (=kehno) kukat. Ettäs viitsitte, aikuiset ihmiset.
Ilon tuottaminen toiselle ihmiselle ja arvostus siitä, mitä hän on tehnyt on tärkeämpää kuin uskotkaan, Meita.
Minä ainakaan en jakele palkintoja umpimähkään kenelle tahansa vaan sellaisille, jotka ovat palkintonsa ansainneet ja tuottavat iloa myös muille.
Mitä tarkoitat palkinnon konkreettisuudella? Rahaa, autoa, ehkä jotain muuta? Punaiset kukkaset ovat kiva juttu, sinisetkin ovat kauniita.
Kommenttisi kiihkeydestä päättelen, että sinä Meita-rukka olet jäänyt aivan ilman palkintoa tai saanut joltakulta ajattelemattomalta opettajalta niitä kehnoja kukkia.
Ilon pilaajaksi tuskin olet päättänyt tahallasi tai kurillasi ryhtyä?
Aikuisuutta on monenlaista, kateutta myös.
Eli perhosia vain jatkossakin lennättämään mielenkiintoisten kirjoittajien iloksi!
Suomessa ei liikaa harrasteta ansaittuja kehuja.
Konkreettisella tarkoitan nimenomaan konkreettista, mitä palkinto siis ilmeisesti ei ollut. Vastauksesta ei valitetettavasti ilmennyt, onko kyseessä jokin kiertopalkinto, vai voiko kuka tahansa antaa kelle tahansa palkinnon? Onko tämä blogi-piireissä yleisesti tapana vai ihan nyt tähän tilanteeseen varta vasten keksitty juttu? Onko tämä suurempi huomionosoitus kuin esim. toteamus "pidän teksteistäsi, suorastaan rakastan niitä"? Tämä seikka siis kiinnostaa minua oikeasti. Nyt tosin taisi "Meita-rukka" saada anti-palkinnon, toivottavasti se ei ole mitään konkreettista...
Minä en jakele antipalkintoja mutta kriittinen olen monessakin asiassa ja tilanteessa.
Sinä Meita olet myös kriittinen, ja siitä piirteestä on yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Minua ei kiinnosta palkintojen suuruusluokat. Olen kiinnostunut sisällöistä. Eiköhän tätäkin palkintoa jaeta eri perustein. En siis koe tarpeelliseksi vastata tätä palkintoa koskeviin perusteisiin muuta kuin siltä osin, että itse olen antanut Kirlahille tämän palkinnon sillä perusteella, että hän kirjoittaa minulle tärkeistä aiheista mielenkiintoisella tavalla.
Minä en tarvitse perusteiksi sen ihmeellisempää konkreettisuutta.
Ilmeisesti Meita ei ole bloggaaja, eikä ehkä tiedä mistä on kyse. Bloggaajilla on tapana joskus huvin vuoksi laittaa toisilleen jokin leikkimielinen tunnustus, joka on usein pelkkä maininta "pidän blogistasi" tai joskus leikkimielisesti kuvan kera kuten tällä kertaa oli tuo tässä postauksessa näkyvä perhoskuva.
Kuvan kera tullut positiivinen palaute tarkoittaa tavallisesti sitä, että sen saanut jakaa hyvää mieltä eteen päin antaen positiivista palautetta muutamalle mielestään kivalle blogille.
Jotkut keräävät näitä merkkejä blogin reunaan riviin niitä saatuaan, tai jotkut, kuten itse tein, laittavat sen tavallisen kuvan tilalle postaukseen.
Mutta kuten kaikki tiedämme, positiivisella palautteella on taipumus jäädä jumettumaan jonnekin matkan varrelle, kun taas negatiivinen palaute moninkertaistuu ja sitä tulee livautetuksi herkemmin.
No niin, tätä haettiin. Palkinto siis oli se kuva itsessään. Tarkoitus oli olla ennemmin utelias kuin kriittinen. En tosin muista maininneeni, että palkinnon mielestäni PITÄISI olla jotain konkreettista, puhumattakaan, että konkreettinen tarkoittaisi suurusluokaltaan autoa tai vastaavaa.
Mutta onhan mukavaa huomata herättävänsä suuria tunteita.
Lähetä kommentti